maanantai 18. huhtikuuta 2016
Tiede on mediaseksikästä
Professori Esa Väliverronen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta kirjoittaa uutistamo.fi:ssä, että populaarikulttuurilla on tärkeä rooli tieteen tunnetuksi tekemisessä ja tiedettä koskevan ymmärryksen lisäämisessä.
perjantai 19. helmikuuta 2016
Puhdastiloja koskeva standardiperhe laajenee
Puhdastiloja rakennetaan erilaisten teollisia tuotantotarpeita sekä kaupallisia ja tutkimuksellisia tarpeita palvelemaan. Puhdastiloja tarvitaan, kun käsiteltävä materiaali tai tutkimuksen luonne on kriittinen sellaisille kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille, joita voi päätyä haittaavissa määrin toiminnan kannalta tärkeisiin materiaaleihin. Em. fysikaalisiin tekijöihin kuuluvat ilman liikkeet, lämpötila ja kosteus. Ilma toimii vektorina erilaisille kemiallisille ja biologisille sekä muille fysikaalisille tekijöille kuten kemikaaleille, mikrobeille. Myös erilaiset suurempikokoiset partikkelit, kuten aerosolit ja ihmisestä irtoava hilse, toimivat haittaavana tekijänä.
Puhdastiloja tarvitaan, kun laatujärjestelmän mukainen toiminta edellyttää korkean aseptiikan tasoa sekä mahdollisimman alhaista partikkelien määrää (esim. sytostaattien valmistus sairaala-apteekeissa, elektronisten osien ja analysaattoreiden valmistus sekä lääkkeiden ja lääkeaineiden tuotanto).
Eurooppalainen GMP (Good Manufacturing Practice) ohjaa puhdastilojen luokitusta lääkkeiden valmistuksessa. GMP tunnustaa neljä eri puhdastilaluokkaa: A, B, C ja D, joista luokka A on puhtain ja luokka D likaisin puhtausluokka.
Maailmassa on käytössä myös muita puhdastilastandardeja, kuten USA:n Federal Standard 209. Euroopassa noudatetaan kuitenkin EN-standardeja tai kansallisia standardeja, joiden on kuitenkin täytettävä vähintään EN-standardien asettamat vaatimukset.
Puhdastiloja varten on olemassa SFS-EN ISO 14644-standardiperheensä, joka pitää sisällään kymmenen osaa. Standardiperheen ensimmäisessä osassa (SFS-EN ISO 14644-1) luvussa 2 määritellään yhdeksän standardin mukaista pudastilaluokkaa tai puhdasvyöhykettä (luokka 1-9), joille määritellään suurimmat sallittavat erikokoisten hiukkasten pitoisuudet puhdastilailmassa tilavuutta kohden hiukkaskokospesifisesti.
Puhdastiloja koskevaan standardiperheeseen on tulossa lisäosia, kun kansaivälinen standardisoimisjärjestö ISO on hyväksymässä uusia työkohteita ISO 14644-10:n jatkoksi.
Puhdastilojen biokontaminaatiovalvonnan helpottamiseksi on olemassa lisäksi kaksiosainen standardiperhe SFS-EN ISO 14698 (”Puhdastilat ja puhtaat alueet. Biokontaminaation valvonta.”)
Puhdastilakäytännöistä kerrotaan myös Laboratorion välinehuolto -kirjassa laboratorioiden näkökulmata.
Lisätietoja Suomen Stanrardisoimisliitto SFS ry:n sivuilta.
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Kalkkiviiva häämöttää
Laboratorion välinehuolto -kirjan kirjoitusprojekti sai alkunsa 2011 alkukevään päivänä lounasaikaan. Oli torstai ja tarjolla oli hernekeittoa ja pannukakkua. Olimme molemmat elätelleet hiljaisissa ajatuksissamme ideaa kirjoittaa kirja, joka käsittelisi laaja-alaisesti laboratorion välinehuoltoa.
Kaivoimme kalenterin esiin ja revimme kalenterista viimeisen viivoitetun muistiinpanosivun, johon syntyi lista tajunnanvirtatekniikalla mieleen nousevista tärkeistä asioista. Nyt muistilista alkaa tuottaa näkyvää hedelmää. Saimme juuri kirjamme taittajalta kirjan kansien taiton. Lopputulos näyttää erinomaiselta, mutta niin näyttävät kirjan sisuksetkin.
Kirjan taiton finaaliversiossa on nyt 430 sivua, 60 taulukkoa ja 290 kuvaa. Näiden lisäksi on paljon painavaa sanaa. Olo tuntuu helpottuneelta. Toivottavasti kirjapainon tuotantojonossa syntyy yhden kirjan mentävä paikka lähiviikkojen aikana!
Tällä hetkellä tietokoneen ruutu näyttää tältä:
Kaivoimme kalenterin esiin ja revimme kalenterista viimeisen viivoitetun muistiinpanosivun, johon syntyi lista tajunnanvirtatekniikalla mieleen nousevista tärkeistä asioista. Nyt muistilista alkaa tuottaa näkyvää hedelmää. Saimme juuri kirjamme taittajalta kirjan kansien taiton. Lopputulos näyttää erinomaiselta, mutta niin näyttävät kirjan sisuksetkin.
Kirjan taiton finaaliversiossa on nyt 430 sivua, 60 taulukkoa ja 290 kuvaa. Näiden lisäksi on paljon painavaa sanaa. Olo tuntuu helpottuneelta. Toivottavasti kirjapainon tuotantojonossa syntyy yhden kirjan mentävä paikka lähiviikkojen aikana!
Tällä hetkellä tietokoneen ruutu näyttää tältä:
perjantai 3. heinäkuuta 2015
SFS-käsikirja 142 on ilmestynyt
Yleisen teollisuusliiton (Suomen standardisoimisliitto SFS ry:n toimialayhteisö) työryhmä on saanut valmiiksi välinehuollon pesu- ja desinfiointikoneita koskevan käsikirjan. Tämä SFS-käsikirja 142 toimii hyvänä jatkumona edelliselle välinehuollon käsikirjalle (SFS-käsikirja 134), joka ilmestyi 2013.
Nyt ilmestynyt SFS-käsikirja 142 on kaksiosainen. Osa 1 sisältää pesu- ja desinfiointikoneisiin liittyvien eurooppalaisten standardien keskeisimmän sisällön välinehuoltajan näkökulmasta. Kirja on tarkoitettu välinehuoltajan käsikirjaksi. Osa 2 sisältää pesu- ja desinfiointikoneita koskevan standardisarjan SFS-EN ISO 15883-1-6. Kirjan laatimiseen ovat osallistuneeet Tero Andersson (Franke Medical Oy), Heikki Illi (kemisti, asiantuntija), Tuula Karhumäki (HUS-Desiko), Ville Kivisalmi (Helsingin yliopisto, Hjelt-instituutti), Hanna-Kaisa Kyyrönen (Franke Medical Oy), Kirsi Saukkonen (Kiilto Clean Oy), Kimmo Linnavuori (Valvira), Suvi Pasanen (Yleinen teollisuusliitto), Michael Paul (Getinge Finland Oy).
Näitä kaikkia SFS-käsikirjoja kuten SFS-standardejakin on mahdollista hankkia suoraan SFS:n verkkokaupasta.
Nyt ilmestynyt SFS-käsikirja 142 on kaksiosainen. Osa 1 sisältää pesu- ja desinfiointikoneisiin liittyvien eurooppalaisten standardien keskeisimmän sisällön välinehuoltajan näkökulmasta. Kirja on tarkoitettu välinehuoltajan käsikirjaksi. Osa 2 sisältää pesu- ja desinfiointikoneita koskevan standardisarjan SFS-EN ISO 15883-1-6. Kirjan laatimiseen ovat osallistuneeet Tero Andersson (Franke Medical Oy), Heikki Illi (kemisti, asiantuntija), Tuula Karhumäki (HUS-Desiko), Ville Kivisalmi (Helsingin yliopisto, Hjelt-instituutti), Hanna-Kaisa Kyyrönen (Franke Medical Oy), Kirsi Saukkonen (Kiilto Clean Oy), Kimmo Linnavuori (Valvira), Suvi Pasanen (Yleinen teollisuusliitto), Michael Paul (Getinge Finland Oy).
Näitä kaikkia SFS-käsikirjoja kuten SFS-standardejakin on mahdollista hankkia suoraan SFS:n verkkokaupasta.
tiistai 30. kesäkuuta 2015
Uutisia, uutisia!
Vihdoin kerrottavaa pitkän hiljaiselon jälkeen! Kirjan taitto on edennyt päätökseen. Saimme juuri tehtyä listan viimeisistä stilisoinneista ja kirjan kannet syntyvät aivan näinä päivinä. Oikolukeminen on työllistänyt yllättävän paljon, mutta kaikki työ on ollut sen arvoista. Oheinen paperinippu on syntynyt sivuntaiton väliversioista ja niiden läpikäynnistä.
Nyt elämme jännittäviä aikoja. Kyllä tästä valmis tulee!
Nyt elämme jännittäviä aikoja. Kyllä tästä valmis tulee!
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Arkkea kutsutaan jatkossa arkeoneiksi
Lehdistötiedote 10.3.2014
Eliökunta jakautuu nykyluokittelun mukaan kolmeen pääryhmään: tumallisiin (joihin kuuluvat muun muassa eläimet ja kasvit), bakteereihin ja kolmanteen ryhmään, joka on tähän saakka tunnettu nimellä ”arkit”. Tutkijoiden keskuudessa tämä nimitys koettiin kuitenkin hankalaksi, koska sanalla ”arkki” on arkisempiakin merkityksiä suomen kielessä. Tämän takia mikrobiologien ammattiyhteisön Mikrobiologikilta- Mikrobiologgillet r.y:n nimittämä sanastotyöryhmä otti tehtäväkseen uuden nimityksen määrittämisen. Sekä asiantuntijoiden että maallikoiden mielipiteiden selvittämisen jälkeen sanan "arkki" korvaajaksi valikoitui monista ehdolla olleista vaihtoehdoista sana "arkeoni".
Arkeonin valintaa puolsivat monet tekijät. Se on itsenäinen sana, jolla ei ole ennestään mitään muuta merkitystä eikä se ole käytössä etuliitteenä tai erisnimenä. Sana muistuttaa läheisesti englanninkielistä, kreikkaan pohjautuvaa arkeonien nimitystä ”archaeon”, joten se on varsinkin alan opiskelijoille ja tutkijoille yksinkertainen omaksua. Lisäksi arkeoni oli suosituin uusiosana Helsingin sanomien järjestämässä, aihetta käsitelleessä äänestyksessä, ja myös Kielitoimisto tuki termin valintaa käyttöön.
Mitä arkeonit ovat?
Arkeonit ovat mikroskooppisen pieniä, ulkonäöltään hyvin vaihtelevan näköisiä tumattomia eliöitä. Solukalvojen koostumus erottaa arkeonit kaikista muista eliöistä. Arkeonien solukalvot ovat läpäisevyydeltään huonompia kuin bakteerien tai tumallisten solukalvot. Osa arkeoneista kykenee metaanintuotantoon, mihin muut eliöt eivät pysty. Lehmien ilmakehään päästämä metaani on siis niiden sisällä asuvien arkeonien tuottamaa. Pienuudestaan ja tumattomuudestaan huolimatta arkeonit ovat läheisempää sukua tumallisille eliöille kuin bakteereille. Monet arkeonien ja tumallisten perusmekanismit ovat samankaltaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi perintöaineksen järjestäytyminen ja sen sisältämän tiedon muuntaminen proteiineiksi.
Arkeoneja elää lähes kaikkialla, mistä niitä vain on osattu etsiä. Suurin osa niitä koskevasta tiedosta on kuitenkin ääriolojen arkeoneista, koska normaaliympäristöjen arkeoneja tutkittaessa bakteerit ja tumalliset vaikeuttavat oleellisesti tutkimuksia ja kasvatusta. Tällä hetkellä pidetään todennäköisenä, että tumalliset ovat saaneet alkunsa arkeonin nielaistua sisäänsä happea hengittävän bakteerin. Arkeoneista siis löytynevät ihmistenkin esi-isät.
Tiedotteen laatija: Mikrobiologikilta – Mikrobiologgillet ry:n sanastotyöryhmä
Asiasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat 8.3.2014.
Eliökunta jakautuu nykyluokittelun mukaan kolmeen pääryhmään: tumallisiin (joihin kuuluvat muun muassa eläimet ja kasvit), bakteereihin ja kolmanteen ryhmään, joka on tähän saakka tunnettu nimellä ”arkit”. Tutkijoiden keskuudessa tämä nimitys koettiin kuitenkin hankalaksi, koska sanalla ”arkki” on arkisempiakin merkityksiä suomen kielessä. Tämän takia mikrobiologien ammattiyhteisön Mikrobiologikilta- Mikrobiologgillet r.y:n nimittämä sanastotyöryhmä otti tehtäväkseen uuden nimityksen määrittämisen. Sekä asiantuntijoiden että maallikoiden mielipiteiden selvittämisen jälkeen sanan "arkki" korvaajaksi valikoitui monista ehdolla olleista vaihtoehdoista sana "arkeoni".
Arkeonin valintaa puolsivat monet tekijät. Se on itsenäinen sana, jolla ei ole ennestään mitään muuta merkitystä eikä se ole käytössä etuliitteenä tai erisnimenä. Sana muistuttaa läheisesti englanninkielistä, kreikkaan pohjautuvaa arkeonien nimitystä ”archaeon”, joten se on varsinkin alan opiskelijoille ja tutkijoille yksinkertainen omaksua. Lisäksi arkeoni oli suosituin uusiosana Helsingin sanomien järjestämässä, aihetta käsitelleessä äänestyksessä, ja myös Kielitoimisto tuki termin valintaa käyttöön.
Mitä arkeonit ovat?
Arkeonit ovat mikroskooppisen pieniä, ulkonäöltään hyvin vaihtelevan näköisiä tumattomia eliöitä. Solukalvojen koostumus erottaa arkeonit kaikista muista eliöistä. Arkeonien solukalvot ovat läpäisevyydeltään huonompia kuin bakteerien tai tumallisten solukalvot. Osa arkeoneista kykenee metaanintuotantoon, mihin muut eliöt eivät pysty. Lehmien ilmakehään päästämä metaani on siis niiden sisällä asuvien arkeonien tuottamaa. Pienuudestaan ja tumattomuudestaan huolimatta arkeonit ovat läheisempää sukua tumallisille eliöille kuin bakteereille. Monet arkeonien ja tumallisten perusmekanismit ovat samankaltaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi perintöaineksen järjestäytyminen ja sen sisältämän tiedon muuntaminen proteiineiksi.
Arkeoneja elää lähes kaikkialla, mistä niitä vain on osattu etsiä. Suurin osa niitä koskevasta tiedosta on kuitenkin ääriolojen arkeoneista, koska normaaliympäristöjen arkeoneja tutkittaessa bakteerit ja tumalliset vaikeuttavat oleellisesti tutkimuksia ja kasvatusta. Tällä hetkellä pidetään todennäköisenä, että tumalliset ovat saaneet alkunsa arkeonin nielaistua sisäänsä happea hengittävän bakteerin. Arkeoneista siis löytynevät ihmistenkin esi-isät.
Tiedotteen laatija: Mikrobiologikilta – Mikrobiologgillet ry:n sanastotyöryhmä
Asiasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat 8.3.2014.
tiistai 7. tammikuuta 2014
Terveysteknologia 2014 -messut
Ensimmäistä kertaa järjestettävä Terveysteknologia 2014 -ammattitapahtuma avaa ovensa 8.1.2014 klo 9.00. Näitä messuja odotan innolla. Kyseessä on maksuton ammattilaistapahtuma.
Altistutko huomaamattasi työssäsi myrkyllisille desinfektioaineille?
Lääketeiteellisen Mykologian Seura on julkaissut jäsenlehtensä "Sienet ja Terveys" numerossa 2/2012 muistutuksen PHMG- ja PHMB-yhdisteiden vaarallisuudesta:
PHMG-biosidin käyttö kiellettiin 1.2.2013 ja PHMB-biosidia koskeva velvoittava komission asetus (EU) on annettu 2.10.2013
Altistutko sinä, läheisesi tai työkaverisi tai altistuvatko potilaasi tai asiakkaasi tietämättään vaaraillisille PHMG- ja PHMB-yhdisteille? Katso vielä huolellisesti käytössänne olevien tuttujenkin puhdistus- ja desinfektioaineiden etiketit.
Samalla aineella on monta nimeä:
PHMG eli polyheksametyleenidiamiiniguanidiumkloridi (CAS 57028-96-3), "Akacid forte","polyguanidi", "polyheksanidi".
PHMB eli polyheksametyleenibiguani (CAS 27083-27-8, CAS 32289-58-0, CAS 91403-50-8), "Vantocil IB"
STOT RE - välitön hengitysmyrkyllisyys: 1 (korkein mahdollinen luokka = 1)
Eye Dam - välitön silmävaurion vaara: 1
Skin Sens - ihon herkistyminen: 1B
Carc - syöpävaarallisuus: 2 (epäillään aiheuttavan syöpää)
Acute tox - välitön myrkyllisyys suun kautta : 4 (voi aiheuttaa allergisen ihoreaktion)
Lisätietoja:
Komission päätös 2012/78/EU
Komission asetus (EU) N:o 944/2013
Tukes: www.tukes.fi
Terveysteknologia - mitä hyötyä standardeista ja standardisoinnista?
Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n uutispalsta: Standardeista monenlaista hyötyä terveysteknologialle.
torstai 31. lokakuuta 2013
Kuvauspäivä Tampereella
Tänään hankimme laboratoriopesukoneen suorituskyvyn testaamiseen liittyvää kuvitusta. Tampereen klassillisen lukion uuden luonnontiedelinjan myötä lukion biologian ja kemian opetustiloja on remontoitu ja uudistettu. Meille avautui mahdollisuus päästä vierailemaan uusissa kalustetuissa tiloissa ja pääsimme samalla tekemään pesudesinfektiokoneelle tehtävää fluoresenssitestiä. Tästä kirjoitamme tarkemmin kirjassamme, mutta ohessa muutamia making-of-kuvia.
Valmistimme riboflaviinista vesiliuoksen, johon liuotimme hydroksietyyliselluloosaa viskositeetin lisäämiseksi. Hydroksietyyliselluloosa on tunnettu, tehokas ja myrkytön geelinmuodostaja, jota käytetään mm. kosmetiikan ja muiden kuluttajatuotteiden viskositeetin säätäjänä.
Aiheutimme pesukoneen suorasuihkutelineeseen häiriön tukkimalla tarkoitushakuisesti telineestä yhden putken (kuvassa keskioikealla mittapullon sisällä näkyvä punainen tulppa). Kontaminoimme pestävät lasivälineet valmistamallamme riboflaviinigeelillä. Riboflaviini tunnetaan paremmin B2-vitamiinina. Riboflaviinille on ominaista, että vesiliuoksessaan se fluoresoi sopivissa UV-aallonpituuksissa jopa 0,015 % pitoisuudessa.
Pesimme kuorman melko tavanomaisella laboratorioon suunnitellulla pesuohjelmalla ja käytimme emäksistä pesuainetta.
Sopivan valolähteen avulla totesimme pimennetyssä huoneessa, että testiliuoksemme fluoresoi näkyvästi. Kuvassa testilikamme näkyy varsin havainnollisesti.
Kuva edellämainitusta mittapullosta pesuohjelman jälkeen. Kuormassa pestyt muut laboratoriovälineet olivat puhdistuneet kauttaaltaan, kuten oletimmekin.
Tämän fluoresenssitestin etuna on, että se on melko helposti toteutettava käyttäjän tekemä testi. Testin toinen etu on, että varsin pienikin epäpuhtauspitoisuus saadaan havainnollisesti näkyviin UV-valon avulla. Tästä esimerkistä voimme havaita, miten oleellista laboratoriopesukoneen pesutelineiden ja suorasuihkuputkien kunnosta huolehtiminen on. On tärkeää varmistaa, että tukoksia ei ole päässyt syntymään. Toisaalta on myös varmistettava, että pestävät välineet asetellaan pesukoneeseen siten, pesuvesi pääsee kaikille pinnoille riittävällä paineella. Laboratoriovälineiden pienetkin epäpuhtaudet (mukaanlukien pesuainejäämät) saattavat aiheuttaa laboratoriossa ongelmia.
Kiitos Tampereen klassillisen lukion biologian ja kemian opettajille kuvausmahdollisuuden järjestämisestä.
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Kuvaukset jatkuvat
Olen palaamassa assistentti Satun kanssa Turusta ja bloggailen parhaillaan junasta käsin. Kuvasimme laboratoriovälinehuollon ympäristössä Turun yliopistossa Biolääketieteen laitoksella (Lääketieteellinen biokemia ja genetiikka). Kiitämme kuvausmahdollisuudesta Anna-Marja Säämästä ja erityisesti Raili Salosta, joka mittavilla esivalmisteluillaan vauhditti kuvaussessiomme onnistumista. Olipa mukava ja antoisa päivä!
Kuumailmakaapin kuvaamista.
Toisinaan täytyi joustaa ergonomisista periaatteistaan.
Teräspintojen kuvaaminen on varsin haastavaa, koska häiritseviä heijastuksia syntyy helposti. Tässä kuvaamme mikrobiologisen riskijätteen tuhoamiseen käytettävää höyryautoklaavia.
Välillä täytyy tarkastaa työn laatua ja säätää valaisuolosuhteita.
Tämän päivän kuvauksiin käytimme aikaa noin viisi tuntia. Saimme kirjaa varten ainakin kolme käyttökelpoista kuvaa. Onnistumisen tunteita viime minuuteilta.
Making of -kuvat nappasi assistentti Satu. Kiitos!
lauantai 26. lokakuuta 2013
Kuopion puhdastilakoulutuksen tunnelmia
Kuopion kaupungintalo.
Puhdastilakoulutuskeskus sijaitsee Kuopion Technopoliksessa Bioteknian tiloissa.
Biotekniassa sijaitsevat puhdastilakoulutustilat omistaa Savon koulutuskuntayhtymä ja puhdastilat on rakennettu pääsääntöisesti koulutuskäyttöön. Puhdastilakoulutuskeskuksen tilat on rakennettu ja niitä ylläpidetään GMP-määräysten mukaisesti.
Puhdastiloihin pukeudutaan aseptisesti, jotta työntekijästä työympäristöön irtoavien partikkelien määrä voidaan minimoida.
Työskentely puhdastilassa on rauhallista. Tarpeettomien työvälineiden säilyttämistä puhdastiloissa vältetään.
Puhdastilakoulutuskeskuksen pohjaratkaisu.
Kaikki materiaali viedään puhdastiloihin materiaalisulkujen kautta. Kuvassa viedään materiaalisulkuun steriloidut suojajalkineet. Kuvassa olevaa paperilaminaattipussia ollaan juuri desinfioimassa 70 % etanolilla. Tämä käytäntö on yleinen, vaikka saattaakin herättää keskustelua.
Työ ja vapaa-aika lomittuivat viikonlopun aikana mukavasti. Mikä tärkeintä, myös kirjamme edistyi.
maanantai 21. lokakuuta 2013
Puhdas tila vai puhdastila
Kuopion Biotekniaan on muutama vuosi sitten rakennettu tilat puhdastilakoulutusta varten.Kuopion Technopoliksen tilat ovat samalla Pohjoismaiden ainoat koulutustarkoitusta varten rakennetut puhdastilat.
Tuleva loppuviikko on mielenkiintoinen. Olemme osallistumassa Kuopion Puhdastilakoulutuskeskuksen järjestämälle puhdastilakurssille. Kurssi kestää kaksi päivää, joista ensimmäinen on teoriapainotteinen ja toinen päivä ensimmäistä toimintapainotteisempi - toisena päivänä pääsemme pukeutumaan ja toimimaan puhdastiloihin. Puhdastilapassin kevään 2014 koulutusajankohdat ovat myös jo selvinneet.
Puhdastiloja rakennetaan erilaisten teollisia tuotantotarpeita sekä kaupallisia ja tutkimuksellisia tarpeita palvelemaan. Puhdastiloja tarvitaan, kun käsiteltävä materiaali tai tutkimuksen luonne on kriittinen sellaisille kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille, joita voi päätyä haittaavissa määrin toiminnan kannalta tärkeisiin materiaaleihin. Ilma toimii vektorina erilaisille kemiallisille ja biologisille sekä fysikaalisille tekijöille kuten kemikaaleille, mikrobeille. Myös erilaiset suurempikokoiset partikkelit, kuten aerosolit ja ihmisestä irtoava hilse, toimivat haittaavana tekijänä. Valtaosa puhdastilojen partikkeleista on lähtöisin puhdastilojen työntekijöistä.
Tuleva loppuviikko on mielenkiintoinen. Olemme osallistumassa Kuopion Puhdastilakoulutuskeskuksen järjestämälle puhdastilakurssille. Kurssi kestää kaksi päivää, joista ensimmäinen on teoriapainotteinen ja toinen päivä ensimmäistä toimintapainotteisempi - toisena päivänä pääsemme pukeutumaan ja toimimaan puhdastiloihin. Puhdastilapassin kevään 2014 koulutusajankohdat ovat myös jo selvinneet.
Puhdastiloja rakennetaan erilaisten teollisia tuotantotarpeita sekä kaupallisia ja tutkimuksellisia tarpeita palvelemaan. Puhdastiloja tarvitaan, kun käsiteltävä materiaali tai tutkimuksen luonne on kriittinen sellaisille kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille, joita voi päätyä haittaavissa määrin toiminnan kannalta tärkeisiin materiaaleihin. Ilma toimii vektorina erilaisille kemiallisille ja biologisille sekä fysikaalisille tekijöille kuten kemikaaleille, mikrobeille. Myös erilaiset suurempikokoiset partikkelit, kuten aerosolit ja ihmisestä irtoava hilse, toimivat haittaavana tekijänä. Valtaosa puhdastilojen partikkeleista on lähtöisin puhdastilojen työntekijöistä.
Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Cleanroom_entrance.jpg (GNU Free Documentation License, Version 1.2)
Puhdastiloja varten on olemassa SFS-EN ISO 14644-standardiperheensä, joka pitää sisällään kahdeksan osaa. Standardiperheen ensimmäisessä osassa (SFS-EN ISO 14644-1) luvussa 2 määritellään yhdeksän standardin mukaista pudastilaluokkaa tai puhdasvyöhykettä (luokka 1-9), joille määritellään suurimmat sallittavat erikokoisten hiukkasten pitoisuudet puhdastilailmassa tilavuutta kohden hiukkaskokospesifisesti. Standardin puhdastilaluokkien taulukkoa tulkitsemalla voidaan havaita luokan 1 olevan puhtain puhdastilaluokka ja luokan 9 likaisin puhdastilaluokka. Puhdastilojen biokontaminaatiovalvonnan helpottamiseksi on olemassa lisäksi kaksiosainen standardiperhe SFS-EN ISO 14698 (”Puhdastilat ja puhtaat alueet. Biokontaminaation valvonta.”)
ISO-standardin mukaiset puhtausluokat taulukoituna
Eurooppalainen GMP (Good Manufacturing Practice) ohjaa puhdastilojen luokitusta lääkkeiden valmistuksessa. GMP tunnustaa neljä eri puhdastilaluokkaa: A, B, C ja D, joista luokka A on puhtain ja luokka D likaisin puhtausluokka.
GMP:n mukaiset puhtausluokat taulukoituna
Maailmassa on käytössä myös muita puhdastilastandardeja, kuten USA:n Federal Standard 209. Euroopassa noudatetaan kuitenkin EN-standardeja tai kansallisia standardeja, joiden on kuitenkin täytettävä vähintään EN-standardien asettamat vaatimukset.
Kuvapeijaiset
Kirjaprojektimme loppukiri on kovassa käynnissä. Raakatekstiä stilisoidaan, aihekuvitusta ollaan vielä hankkimassa muutamasta kohteesta ja jo otettuja valokuvia käsitellään niin, että ne olisivat taittajaa varten mahdollisimman valmiina. Elämme jänniä ja työntäyteisiä aikoja.
Melkein päivälleen vuosi sitten kuvasimme Helsingin yliopistomuseo Arppeanumin tiloissa.
Kuluneella viikolla ryhdyimme käsittelemään itse hankkimiamme valokuvia.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Lisää kuvaushommia
Olemme jälleen reissanneet hankkimassa kirjaamme aihekuvitusta. Kävimme viikko sitten Hämeenlinnassa Kanta-Hämeen keskussairaalan välinehuollossa valokuvaamassa V-Pro-vetyperoksidisterilointilaitetta.
Keskussairaalan välinehuollon ystävällisen henkilökunnan avustuksella saimme näin ollen puuttuvaa täydennystä kemiallisia sterilointimenetelmiä käsittelevään kirjan osioon.
Istumme parhaillaan junassa paluumatkalla Lappeenrannasta Helsinkiin. Pääsimme vierailemaan Etelä-Karjalan keskussairaalan välinehuoltokeskukseen, jossa kuvasimme Matachana-formaldehydisterilointilaitteen. Lisäksi kuvasimme Millipore-vedenpuhdistuslaitteistoa keskussairaalassa sairaala-apteekin puhdastiloissa:
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
lauantai 5. lokakuuta 2013
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Hygieniavarotoimet osana työturvallisuutta
Istun parhaillaan Pitäjänmäen Amiedulla Taitotalon kongressikeskuksen luentosalissa. Amiedussa järjestetään tänään Hygieniavarotoimet osana työturvallisuutta - tunnetko työympäristösi infektioriskit? -seminaari.
Infektioiden torjunta eläinsairaaloissa ja -klinikoilla - MRSA, MRSP, ESBL, ELT Katariina Thomson, Yliopistollinen eläinsairaala
Miten toiminnanohjausta voidaan hyödyntää hyvinvointialalla?, Projektipäällikkö Ilpo Kivistö, CGI
Suojaudu rokotuksilla - Suomen rokotusohjelma ja hoitohenkilökunnan rokotussuositukset, Infektiotautien erikoislääkäri Katariina Kainulainen, HUS
Seminaari on suunnattu tervydenhuollon alalla sekä eläintenhoidon alalla toimivalle henkilöstölle. Seminaarin ohjelma on varsin monipuolinen, tiivis ja mielenkiintoinen. Myös keskustelua päivän teemoista heräsi runsaasti jo heti ensimmäisen esityksen jälkeen.
Eläintenhoidon koulutusyksikön kouluttaja Harriet Sandfors avasi seminaaripäivän aamukahvien siivittämänä. Päivä jatkuu katsauksella infektiotilanteesta Suomessa. Lisäksi seminaarissa käsitellään mm. aseptista suojapukeutumista sekä toiminnanohjausta hyvinvointialalla.
Potilasturvallisuus ja infektioiden ehkäisy – mitä uutta EU:lta?, kehittämispäällikkö Ritva Inkinen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Infektiotilanne Suomessa, Tartuntatautien torjuntayksikön päällikkö Markku Kuusi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
tiistai 1. lokakuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)