Lehdistötiedote 10.3.2014
Eliökunta jakautuu nykyluokittelun mukaan kolmeen pääryhmään: tumallisiin (joihin kuuluvat muun muassa eläimet ja kasvit), bakteereihin ja kolmanteen ryhmään, joka on tähän saakka tunnettu nimellä ”arkit”. Tutkijoiden keskuudessa tämä nimitys koettiin kuitenkin hankalaksi, koska sanalla ”arkki” on arkisempiakin merkityksiä suomen kielessä. Tämän takia mikrobiologien ammattiyhteisön Mikrobiologikilta- Mikrobiologgillet r.y:n nimittämä sanastotyöryhmä otti tehtäväkseen uuden nimityksen määrittämisen. Sekä asiantuntijoiden että maallikoiden mielipiteiden selvittämisen jälkeen sanan "arkki" korvaajaksi valikoitui monista ehdolla olleista vaihtoehdoista sana "arkeoni".
Arkeonin valintaa puolsivat monet tekijät. Se on itsenäinen sana, jolla ei ole ennestään mitään muuta merkitystä eikä se ole käytössä etuliitteenä tai erisnimenä. Sana muistuttaa läheisesti englanninkielistä, kreikkaan pohjautuvaa arkeonien nimitystä ”archaeon”, joten se on varsinkin alan opiskelijoille ja tutkijoille yksinkertainen omaksua. Lisäksi arkeoni oli suosituin uusiosana Helsingin sanomien järjestämässä, aihetta käsitelleessä äänestyksessä, ja myös Kielitoimisto tuki termin valintaa käyttöön.
Mitä arkeonit ovat?
Arkeonit ovat mikroskooppisen pieniä, ulkonäöltään hyvin vaihtelevan näköisiä tumattomia eliöitä. Solukalvojen koostumus erottaa arkeonit kaikista muista eliöistä. Arkeonien solukalvot ovat läpäisevyydeltään huonompia kuin bakteerien tai tumallisten solukalvot. Osa arkeoneista kykenee metaanintuotantoon, mihin muut eliöt eivät pysty. Lehmien ilmakehään päästämä metaani on siis niiden sisällä asuvien arkeonien tuottamaa. Pienuudestaan ja tumattomuudestaan huolimatta arkeonit ovat läheisempää sukua tumallisille eliöille kuin bakteereille. Monet arkeonien ja tumallisten perusmekanismit ovat samankaltaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi perintöaineksen järjestäytyminen ja sen sisältämän tiedon muuntaminen proteiineiksi.
Arkeoneja elää lähes kaikkialla, mistä niitä vain on osattu etsiä. Suurin osa niitä koskevasta tiedosta on kuitenkin ääriolojen arkeoneista, koska normaaliympäristöjen arkeoneja tutkittaessa bakteerit ja tumalliset vaikeuttavat oleellisesti tutkimuksia ja kasvatusta. Tällä hetkellä pidetään todennäköisenä, että tumalliset ovat saaneet alkunsa arkeonin nielaistua sisäänsä happea hengittävän bakteerin. Arkeoneista siis löytynevät ihmistenkin esi-isät.
Tiedotteen laatija: Mikrobiologikilta – Mikrobiologgillet ry:n sanastotyöryhmä
Asiasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat 8.3.2014.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mikrobi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mikrobi. Näytä kaikki tekstit
maanantai 10. maaliskuuta 2014
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
lauantai 27. heinäkuuta 2013
torstai 4. heinäkuuta 2013
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
lauantai 23. helmikuuta 2013
maanantai 12. marraskuuta 2012
Hyvät mikrobit
Ollessamme hygieniakysymysten äärellä, emme aina tule ajatelleeksi, että ilman mikrobeja emme voisi elää. Oman elimistömme normaalimikrobistossa saattaa useimmiten olla jopa enemmän mikrobisoluja, kuin omia solujamme. Mikrobit ovat meille monella tapaa hyödyllisiä ja vaälttämättömiä.Mikrobit pitävät huolta ympäristössämme aineiden kiertokulusta ja mineralisoitumisesta.
Ihminen on käyttänyt hyödykseen mikrobeja jo kauan aikaa ennen kuin tiesi varsinaisesti olevansa mikrobien kanssa tekemisissä. Erityisesti fermentoitujen elintarvikkeiden valmistuksella on ihmiskunnan historiassa pitkät perinteet - hyvinä esimerkkeinä olut, viini, juustot jne.
Kombucha eli volgansienitee on kuitenkin harvalle tuttu elintarvike, joka valmistetaan mikrobien avulla omassa kotikeittiössä. Kombucha juontaa juurensa itänaapurimme puolelle. Tämä juoma valmistetaan mustasta teestä, sokerista ja apuna käytetään tietynlaista mikrobien sekapopulaatiota - bakteereita ja hiivasieniä.
Itselläni asuu tällainen mikrobiviljelmä omassa keittiössäni ja valmistan sille aina toisinaan uuden kasvatusalustan sokeroidusta teestä. Jäähdytettynä tämä teejuoma maistuu aluksi totuttelua vaativalta, mutta pienen totuttelun jälkeen maku ei ole varsinaisesti epämukava.
Internetistä löytyy paljon hyviä ohjeita volgansieniteen valmistamiseksi:
Lisäksi teemasta on olemassa runsaasti tieteellisiä julkaisuja eri näkökulmista. Ohessa joitakin poimintoja:
Kombucha Fermentation and Its Antimicrobial Activity
Probable Gastrointestinal Toxicity of Kombucha Tea
Characterization of Cellulose Production by a Gluconacetobacter xylinus Strain from Kombucha
Ohessa muutamia kuvia omasta viljelmästäni:
Ihminen on käyttänyt hyödykseen mikrobeja jo kauan aikaa ennen kuin tiesi varsinaisesti olevansa mikrobien kanssa tekemisissä. Erityisesti fermentoitujen elintarvikkeiden valmistuksella on ihmiskunnan historiassa pitkät perinteet - hyvinä esimerkkeinä olut, viini, juustot jne.
Kombucha eli volgansienitee on kuitenkin harvalle tuttu elintarvike, joka valmistetaan mikrobien avulla omassa kotikeittiössä. Kombucha juontaa juurensa itänaapurimme puolelle. Tämä juoma valmistetaan mustasta teestä, sokerista ja apuna käytetään tietynlaista mikrobien sekapopulaatiota - bakteereita ja hiivasieniä.
Itselläni asuu tällainen mikrobiviljelmä omassa keittiössäni ja valmistan sille aina toisinaan uuden kasvatusalustan sokeroidusta teestä. Jäähdytettynä tämä teejuoma maistuu aluksi totuttelua vaativalta, mutta pienen totuttelun jälkeen maku ei ole varsinaisesti epämukava.
Internetistä löytyy paljon hyviä ohjeita volgansieniteen valmistamiseksi:
Lisäksi teemasta on olemassa runsaasti tieteellisiä julkaisuja eri näkökulmista. Ohessa joitakin poimintoja:
Kombucha Fermentation and Its Antimicrobial Activity
Probable Gastrointestinal Toxicity of Kombucha Tea
Characterization of Cellulose Production by a Gluconacetobacter xylinus Strain from Kombucha
Ohessa muutamia kuvia omasta viljelmästäni:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)