Laboratorion välinehuolto -kirjan kirjoitusprojekti sai alkunsa 2011 alkukevään päivänä lounasaikaan. Oli torstai ja tarjolla oli hernekeittoa ja pannukakkua. Olimme molemmat elätelleet hiljaisissa ajatuksissamme ideaa kirjoittaa kirja, joka käsittelisi laaja-alaisesti laboratorion välinehuoltoa.
Kaivoimme kalenterin esiin ja revimme kalenterista viimeisen viivoitetun muistiinpanosivun, johon syntyi lista tajunnanvirtatekniikalla mieleen nousevista tärkeistä asioista. Nyt muistilista alkaa tuottaa näkyvää hedelmää. Saimme juuri kirjamme taittajalta kirjan kansien taiton. Lopputulos näyttää erinomaiselta, mutta niin näyttävät kirjan sisuksetkin.
Kirjan taiton finaaliversiossa on nyt 430 sivua, 60 taulukkoa ja 290 kuvaa. Näiden lisäksi on paljon painavaa sanaa. Olo tuntuu helpottuneelta. Toivottavasti kirjapainon tuotantojonossa syntyy yhden kirjan mentävä paikka lähiviikkojen aikana!
Tällä hetkellä tietokoneen ruutu näyttää tältä:
tiistai 21. heinäkuuta 2015
perjantai 3. heinäkuuta 2015
SFS-käsikirja 142 on ilmestynyt
Yleisen teollisuusliiton (Suomen standardisoimisliitto SFS ry:n toimialayhteisö) työryhmä on saanut valmiiksi välinehuollon pesu- ja desinfiointikoneita koskevan käsikirjan. Tämä SFS-käsikirja 142 toimii hyvänä jatkumona edelliselle välinehuollon käsikirjalle (SFS-käsikirja 134), joka ilmestyi 2013.
Nyt ilmestynyt SFS-käsikirja 142 on kaksiosainen. Osa 1 sisältää pesu- ja desinfiointikoneisiin liittyvien eurooppalaisten standardien keskeisimmän sisällön välinehuoltajan näkökulmasta. Kirja on tarkoitettu välinehuoltajan käsikirjaksi. Osa 2 sisältää pesu- ja desinfiointikoneita koskevan standardisarjan SFS-EN ISO 15883-1-6. Kirjan laatimiseen ovat osallistuneeet Tero Andersson (Franke Medical Oy), Heikki Illi (kemisti, asiantuntija), Tuula Karhumäki (HUS-Desiko), Ville Kivisalmi (Helsingin yliopisto, Hjelt-instituutti), Hanna-Kaisa Kyyrönen (Franke Medical Oy), Kirsi Saukkonen (Kiilto Clean Oy), Kimmo Linnavuori (Valvira), Suvi Pasanen (Yleinen teollisuusliitto), Michael Paul (Getinge Finland Oy).
Näitä kaikkia SFS-käsikirjoja kuten SFS-standardejakin on mahdollista hankkia suoraan SFS:n verkkokaupasta.
Nyt ilmestynyt SFS-käsikirja 142 on kaksiosainen. Osa 1 sisältää pesu- ja desinfiointikoneisiin liittyvien eurooppalaisten standardien keskeisimmän sisällön välinehuoltajan näkökulmasta. Kirja on tarkoitettu välinehuoltajan käsikirjaksi. Osa 2 sisältää pesu- ja desinfiointikoneita koskevan standardisarjan SFS-EN ISO 15883-1-6. Kirjan laatimiseen ovat osallistuneeet Tero Andersson (Franke Medical Oy), Heikki Illi (kemisti, asiantuntija), Tuula Karhumäki (HUS-Desiko), Ville Kivisalmi (Helsingin yliopisto, Hjelt-instituutti), Hanna-Kaisa Kyyrönen (Franke Medical Oy), Kirsi Saukkonen (Kiilto Clean Oy), Kimmo Linnavuori (Valvira), Suvi Pasanen (Yleinen teollisuusliitto), Michael Paul (Getinge Finland Oy).
Näitä kaikkia SFS-käsikirjoja kuten SFS-standardejakin on mahdollista hankkia suoraan SFS:n verkkokaupasta.
tiistai 30. kesäkuuta 2015
Uutisia, uutisia!
Vihdoin kerrottavaa pitkän hiljaiselon jälkeen! Kirjan taitto on edennyt päätökseen. Saimme juuri tehtyä listan viimeisistä stilisoinneista ja kirjan kannet syntyvät aivan näinä päivinä. Oikolukeminen on työllistänyt yllättävän paljon, mutta kaikki työ on ollut sen arvoista. Oheinen paperinippu on syntynyt sivuntaiton väliversioista ja niiden läpikäynnistä.
Nyt elämme jännittäviä aikoja. Kyllä tästä valmis tulee!
Nyt elämme jännittäviä aikoja. Kyllä tästä valmis tulee!
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Arkkea kutsutaan jatkossa arkeoneiksi
Lehdistötiedote 10.3.2014
Eliökunta jakautuu nykyluokittelun mukaan kolmeen pääryhmään: tumallisiin (joihin kuuluvat muun muassa eläimet ja kasvit), bakteereihin ja kolmanteen ryhmään, joka on tähän saakka tunnettu nimellä ”arkit”. Tutkijoiden keskuudessa tämä nimitys koettiin kuitenkin hankalaksi, koska sanalla ”arkki” on arkisempiakin merkityksiä suomen kielessä. Tämän takia mikrobiologien ammattiyhteisön Mikrobiologikilta- Mikrobiologgillet r.y:n nimittämä sanastotyöryhmä otti tehtäväkseen uuden nimityksen määrittämisen. Sekä asiantuntijoiden että maallikoiden mielipiteiden selvittämisen jälkeen sanan "arkki" korvaajaksi valikoitui monista ehdolla olleista vaihtoehdoista sana "arkeoni".
Arkeonin valintaa puolsivat monet tekijät. Se on itsenäinen sana, jolla ei ole ennestään mitään muuta merkitystä eikä se ole käytössä etuliitteenä tai erisnimenä. Sana muistuttaa läheisesti englanninkielistä, kreikkaan pohjautuvaa arkeonien nimitystä ”archaeon”, joten se on varsinkin alan opiskelijoille ja tutkijoille yksinkertainen omaksua. Lisäksi arkeoni oli suosituin uusiosana Helsingin sanomien järjestämässä, aihetta käsitelleessä äänestyksessä, ja myös Kielitoimisto tuki termin valintaa käyttöön.
Mitä arkeonit ovat?
Arkeonit ovat mikroskooppisen pieniä, ulkonäöltään hyvin vaihtelevan näköisiä tumattomia eliöitä. Solukalvojen koostumus erottaa arkeonit kaikista muista eliöistä. Arkeonien solukalvot ovat läpäisevyydeltään huonompia kuin bakteerien tai tumallisten solukalvot. Osa arkeoneista kykenee metaanintuotantoon, mihin muut eliöt eivät pysty. Lehmien ilmakehään päästämä metaani on siis niiden sisällä asuvien arkeonien tuottamaa. Pienuudestaan ja tumattomuudestaan huolimatta arkeonit ovat läheisempää sukua tumallisille eliöille kuin bakteereille. Monet arkeonien ja tumallisten perusmekanismit ovat samankaltaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi perintöaineksen järjestäytyminen ja sen sisältämän tiedon muuntaminen proteiineiksi.
Arkeoneja elää lähes kaikkialla, mistä niitä vain on osattu etsiä. Suurin osa niitä koskevasta tiedosta on kuitenkin ääriolojen arkeoneista, koska normaaliympäristöjen arkeoneja tutkittaessa bakteerit ja tumalliset vaikeuttavat oleellisesti tutkimuksia ja kasvatusta. Tällä hetkellä pidetään todennäköisenä, että tumalliset ovat saaneet alkunsa arkeonin nielaistua sisäänsä happea hengittävän bakteerin. Arkeoneista siis löytynevät ihmistenkin esi-isät.
Tiedotteen laatija: Mikrobiologikilta – Mikrobiologgillet ry:n sanastotyöryhmä
Asiasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat 8.3.2014.
Eliökunta jakautuu nykyluokittelun mukaan kolmeen pääryhmään: tumallisiin (joihin kuuluvat muun muassa eläimet ja kasvit), bakteereihin ja kolmanteen ryhmään, joka on tähän saakka tunnettu nimellä ”arkit”. Tutkijoiden keskuudessa tämä nimitys koettiin kuitenkin hankalaksi, koska sanalla ”arkki” on arkisempiakin merkityksiä suomen kielessä. Tämän takia mikrobiologien ammattiyhteisön Mikrobiologikilta- Mikrobiologgillet r.y:n nimittämä sanastotyöryhmä otti tehtäväkseen uuden nimityksen määrittämisen. Sekä asiantuntijoiden että maallikoiden mielipiteiden selvittämisen jälkeen sanan "arkki" korvaajaksi valikoitui monista ehdolla olleista vaihtoehdoista sana "arkeoni".
Arkeonin valintaa puolsivat monet tekijät. Se on itsenäinen sana, jolla ei ole ennestään mitään muuta merkitystä eikä se ole käytössä etuliitteenä tai erisnimenä. Sana muistuttaa läheisesti englanninkielistä, kreikkaan pohjautuvaa arkeonien nimitystä ”archaeon”, joten se on varsinkin alan opiskelijoille ja tutkijoille yksinkertainen omaksua. Lisäksi arkeoni oli suosituin uusiosana Helsingin sanomien järjestämässä, aihetta käsitelleessä äänestyksessä, ja myös Kielitoimisto tuki termin valintaa käyttöön.
Mitä arkeonit ovat?
Arkeonit ovat mikroskooppisen pieniä, ulkonäöltään hyvin vaihtelevan näköisiä tumattomia eliöitä. Solukalvojen koostumus erottaa arkeonit kaikista muista eliöistä. Arkeonien solukalvot ovat läpäisevyydeltään huonompia kuin bakteerien tai tumallisten solukalvot. Osa arkeoneista kykenee metaanintuotantoon, mihin muut eliöt eivät pysty. Lehmien ilmakehään päästämä metaani on siis niiden sisällä asuvien arkeonien tuottamaa. Pienuudestaan ja tumattomuudestaan huolimatta arkeonit ovat läheisempää sukua tumallisille eliöille kuin bakteereille. Monet arkeonien ja tumallisten perusmekanismit ovat samankaltaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi perintöaineksen järjestäytyminen ja sen sisältämän tiedon muuntaminen proteiineiksi.
Arkeoneja elää lähes kaikkialla, mistä niitä vain on osattu etsiä. Suurin osa niitä koskevasta tiedosta on kuitenkin ääriolojen arkeoneista, koska normaaliympäristöjen arkeoneja tutkittaessa bakteerit ja tumalliset vaikeuttavat oleellisesti tutkimuksia ja kasvatusta. Tällä hetkellä pidetään todennäköisenä, että tumalliset ovat saaneet alkunsa arkeonin nielaistua sisäänsä happea hengittävän bakteerin. Arkeoneista siis löytynevät ihmistenkin esi-isät.
Tiedotteen laatija: Mikrobiologikilta – Mikrobiologgillet ry:n sanastotyöryhmä
Asiasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat 8.3.2014.
tiistai 7. tammikuuta 2014
Terveysteknologia 2014 -messut
Ensimmäistä kertaa järjestettävä Terveysteknologia 2014 -ammattitapahtuma avaa ovensa 8.1.2014 klo 9.00. Näitä messuja odotan innolla. Kyseessä on maksuton ammattilaistapahtuma.
Altistutko huomaamattasi työssäsi myrkyllisille desinfektioaineille?
Lääketeiteellisen Mykologian Seura on julkaissut jäsenlehtensä "Sienet ja Terveys" numerossa 2/2012 muistutuksen PHMG- ja PHMB-yhdisteiden vaarallisuudesta:
PHMG-biosidin käyttö kiellettiin 1.2.2013 ja PHMB-biosidia koskeva velvoittava komission asetus (EU) on annettu 2.10.2013
Altistutko sinä, läheisesi tai työkaverisi tai altistuvatko potilaasi tai asiakkaasi tietämättään vaaraillisille PHMG- ja PHMB-yhdisteille? Katso vielä huolellisesti käytössänne olevien tuttujenkin puhdistus- ja desinfektioaineiden etiketit.
Samalla aineella on monta nimeä:
PHMG eli polyheksametyleenidiamiiniguanidiumkloridi (CAS 57028-96-3), "Akacid forte","polyguanidi", "polyheksanidi".
PHMB eli polyheksametyleenibiguani (CAS 27083-27-8, CAS 32289-58-0, CAS 91403-50-8), "Vantocil IB"
STOT RE - välitön hengitysmyrkyllisyys: 1 (korkein mahdollinen luokka = 1)
Eye Dam - välitön silmävaurion vaara: 1
Skin Sens - ihon herkistyminen: 1B
Carc - syöpävaarallisuus: 2 (epäillään aiheuttavan syöpää)
Acute tox - välitön myrkyllisyys suun kautta : 4 (voi aiheuttaa allergisen ihoreaktion)
Lisätietoja:
Komission päätös 2012/78/EU
Komission asetus (EU) N:o 944/2013
Tukes: www.tukes.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


