torstai 30. elokuuta 2012

Työterveyslaitos

Työterveyslaitos on työhyvinvoinnin tutkija, kehittäjä ja asiantuntija. Ammatillisessa mielessä yksi parhaimmista ja tärkeimmistä tietolähteistäni on ja Työterveyslaitoksen julkaisut ja internetsivut. Aihealueita, jota erityisesti seuraan on  ergonomia, terveys ja työkyky, työssä jaksaminen, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, riskien hallinta, kemikaaliturvallisuus ja henkilönsuojaimet. Käytännönläheistä tietoa työelämästä voi lukea ttl:n verkkolehdestä Työpiste - tiedon ja arjen kohtaamispaikka.

Olimme kesän alussa Ergonominen laboratorio kirjan julkaistamistilaisuudessa ja samalla pääsimme tutustumaan Helsingin kaupungin työterveyskeskuksen laboratorioon, jonka saneeratut laboratoriotilat olivat juuri valmistuneet. Erityisesti jäi mieleen uudet näytteenottotilat, jotka olivat yksinkertaisen pelkistetyt, mutta toimivan oloiset. Myös eri tiloissa oli värejä käyetty rohkeasti.



keskiviikko 22. elokuuta 2012

Arppeanum

Helsinki on hyvin kaunis kaupunki, erityisesti meri ja kauniit rakennukset. Yksi mielenkiintoisemmista ja upeimmista kohteista on Arppeanum eli Helsingin yliopistomuseo, joka sijaitsee Senaatintorin laidalla Snellmaninkatu 3:ssa.

Arppeanum on arkkitehti C.A. Edelfeltin (1818-1869) suunnittelema rakennus vuodelta 1869. C.A. Edelfeltin vanhin poika oli taidenmaalari Albert Edelfelt. Rakennus on nimetty kemian professori, Keisarillisen-Aleksanterin yliopistonregtorin A. E. Aeppen (1818-1894) mukaan. Alunperin rakennus valmistui yliopiston kemian laboratorio- ja museorakennukseksi. Vuodesta 2003 lähtien Arppeanumissa on ainakin lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen museokokoelmat. Tällä hetkellä, 17.2.2013 asti, siellä näyttely on Löytöjä - taidetta kampukselta. Näyttelyyn on koottu taidetta yliopiston kokoelmista 250 vuoden ajalta. Itse pidin erittäin paljon tästä näyttelystä, esillä on mm. Maria Wiikin ja Albert Edelfeltin, myös oman aikamme taidetta.

Museoon on vapaa pääsy, avoinna tiistaista perjantaihin klo 11-17 ja viikonloppuisin klo 11-16.  Mielenkiintoista nähtävää on todella paljon ja sopii erinomaisesti myös opetukseen. Itse rakennuskin on myös sisäpuolelta näkemisen arvoinen, portaikko on upea.  Yhdessä vitriinissä voi tuntea aavistus fenolin hajua, tuskin muualla sitä on enää mahdollisuus kokea, koska fenolia ei enää käyetä desinfektioaineena terveydenhuollossa.

Verkkonäyttelyssä voi tutustua vaikka heti rokotuksen historiaan. http://www.museo.helsinki.fi/nayttelyt/rokotus/index.htm






tiistai 14. elokuuta 2012

Laboratoriotyössä varteenotettavaa

"Sairaalan laboratoriossa, mihin lähetetään tartuntapitoisiakin näytteitä tutkittavaksi, on infektiovaara suuri. Tämä vaara on torjuttavissa noudattamalla laboratoriotyössä huolellisuutta ja järjestelmällistä siisteyttä. Ei riitä, että ainoastaan niitä näytteitä, joiden tiedetään sisältävän tautia-aiheuttavia bakteereja käsitellään varovasti.  Samaa varovaisuutta on noudatettava kaikkia näytteitä tutkittaessa. Näytteitten huolimaton käsittely ja työvälineitten puutteellinen puhdistaminen aiheuttavat paitsi tartuntavaaraa, myöskin ikävyyksiä työssä johtaen epävarmoihin ja vääriin tutkimustuloksiin.

Laboratoriossa vallitkoon puhtaus, siisteys ja järjestys. Jokaisella esineellä on oma paikkansa, mihin se on käytön jälkeen taas asetettava. Työpöytien pinnan tulee olla puhtaanapidon helpottamiseksi kova ja kiiltävä, mieluummin lasilla päällystetty. Pöydät on työn aikanakin pidettävä siistinä. Niille ei saa kertyä likaisia koeputkia, käytettyjä pipettejä, mittalaseja yms. Työskenneltäessä käytetään erityistä työtakkia, jonka käyttö rajoittuu ainoastaan laboratorioon. Työn päätyttyä kädet on pestävä huolellisesti."

Näillä sanoilla alkoi Aune Tirkkosen kirjoittama kirja Laboratoriotekniikka sairaaloita varten vuodelta 1938. Kirja kuului sarjaan sairaanhoitajattarien käsikirja. Vaikka kirja on kirjoitettu 74 vuotta sitten, lähes samoin sanoin voisimme kirjoittaa vielä nykyään. Kirjan mainoksistakin huomaa, että monet laboratoriovälineet ovat samanlaisia edelleen.  








Vielä kaksi kuvaa, jotka otin Mielessä elokuussa 2012. 
Alemmassa kuvassa erlenmeyereita eli erloja.




lauantai 11. elokuuta 2012

Väliaikatietoja


Laboratorion välinehuoltoa käsittelevän kirjamme työstäminen etenee suunnitellussa aikataulussaan varsin hyvin. Kirjan rakenne alkaa hahmottua selkeäksi, raakatekstiä alkaa olla kasassa ja lisäksi olemme työskennelleet kaksi tiivistä päivää valokuvaamisen parissa sekä studiossa että kentällä. Viime viikolla pitämämme kuvauspäivän aikana tuotimme kuvamateriaalia laboratoriovälineistön asettelemisesta oikeanlaisiin pesutelineisiin laadukkaan pesuprosessin takaamiseksi.



Kuvauspäivämme onnistumiseksi yhteistyökumppanimme Miele Oy teki suuren työn ja lisäksi saimme kuvauksia varten materiaalilahjoituksia Mediq Suomi Oy:lta erilaisten suojaimien muodossa. Suuri kiitos kuuluu myös kuvauksissa avustaneelle mallille sekä valokuvaajalle ja kuvausassistentille. Haluamme panostaa laadukkaan kuvituksen tuottamiseen ja tässä emme onnistuisi ilman ammattivalokuvaajaamme. Projektimme edetessä seurannee vielä lisää kuvaraportteja. Olemme saaneet myös lisää yhteistyökumppaneja välinehuoltoalalla toimivista yrityksistä. 


perjantai 3. elokuuta 2012

Laboratoriossa työpuku pitsiä

Tämän vuoden yksi parhaimpia lukukokemuksia on ollut Pekka Hakon toimittama kirja Laboratoriotyön muistoja (2008). ”Laboratoriotyön muistoja kertoo laboratoriohoitajien eli nykyisten bioanalyytikkojen työstä yli viiden vuosikymmenen ajalta. Se on elämyksellinen kuvaus työkokemuksista sairaaloissa ja laboratorioissa, työolojen muutoksista, työmenetelmistä ja -välineistä sekä työn arvostuksesta. Kertojina ovat laboratoriotyön tekijät itse. Laboratoriohoitajien hauskat tarinat ja tarkat havainnot työstä ja työympäristöstä punoutuvat laajempaan kokonaisuuteen, myös järjestötoiminnan kehitykseen.”

Kirjaa lukiessani mieleen tuli paljon muistoja mieleen opiskeluajoilta ja ensimmäisiltä työvuosiltani. Olen valmistunut vuonna 1990 laboratoriohoitajaksi Turun terveydenhuolto-oppilaitoksesta. Kirjassa oli monta todella antoisaa kohtaa ja tässä yksi niistä.

Työasu  

"Yksi puhuttavimpia asioita laboratoriohoitajien keskuudessa on ollut työasu. Ensimmäiset työtakit oli suunniteltu niin, että jos puku likaantui kesken työpäivän, sen saattoi kääntää”

”Alkuaikoina työasut olivat hyvin tiukasti määrätyt: mekon helma sai olla 25 cm lattiasta, piti olla valkoiset sukat ja nauhakengät. Hihassa piti olla LAB-merkki. Puvuissa olivat irtonapit, joita sai kuittausta vastaan tietyn määrän. Kun aloitin ensimmäisessä työpaikassani Mikkelissä ja asuin sairaalan asunnossa, tuli ylihoitaja illalla tervehtimään ja tuomaan iltapalaa. Samalla hän mittasi mekon helman pituuden ja sain nuhteita, kun se oli liian lyhyt. Puolustauduin sanomalla, etten löytänyt pitempää. Silloin piti työasut ostaa itse.”

”Opiskeluaikana työsarkani alussa työasut olivat omakustanteisia. Siispä minullakin oli sellainen hyvin minipituinen mekko. En muista varmaksi oliko vuonna 1976 E-KKS:ssa omat vai talon puvut. Sen muistan, että ne olivat paksua puuvillakangasta, kuumat käyttää. Kovin monta niitä ei ollut, koska aina sai odottaa pesusta pukua. Sitten kun sai puhtaaseen pukuun heti pienen veritahran, siihen laitettiin valkoinen tarra ja eikun työt jatkuivat. Monesti näki useankin tarran helmoja töissä”


ja lopuksi vielä sitaatti laboratorion välinehuollosta:

”…Elettiin kesää 1964. Tehtävänä oli tiskata laboratorion tiskit. Meitä oli neljä henkilöä huolehtimassa välineiden puhtaudesta. Koeputket pestiin käsin. Koneita ei ollut. Pesun jälkeen putket laitettiin yön yli likoamaan rikkihappoon tai suolahappoon 3-5 litran muoviastioihin, kansia ei ollut. Näitä kannuja oli ehkä kymmeniä huonetilassa, jossa kolme henkilöä teki työtään. Sama huone oli myös sairaala-apulaisten taukotila. Työsuojelusta ei siihen aikaan puhuttu. Kun happohöyryt leijuivat ilmassa, olivat työasumme täynnä reikiä. Naureskelimmekin, että meillä on pitsipuvut. Työnantaja kustansi nuo puvut. Mekko oli pepitaruutuinen sinivalkoinen, edessä oli essu ja liinasta taiteltiin myssy päähän.”

Minullekin on jäänyt opiskeluajoilta (1987-1990) mieleen tarkat ohjeet työvaatteista, ainoastaan mekkoja oli saatavilla ja polvisukat oli kielletty, puhumattakaan nilkkasukista. Sukkahousut olivat aina valkoiset.

Suositten ehdottomasti tätä kirjaa, minä luen sitä jo toista kertaa.
Laboratorion työturvallisuudesta seuraavalla kerralla.