torstai 27. joulukuuta 2012

Suomen Sairaalahygieniayhdistys


Suomen sairaalahygieniayhdistyksen tarkoituksena on parantaa potilasturvallisuutta ja henkilökunnan työsuojelua edistämällä sairaala- ja laitoshygieniaa kiinnittämällä erityistä huomiota sairaalainfektioiden torjumiseen.

Tänään postiluukusta tipahti vuoden viimeinen Suomen Sairaalahygienialehti ja sen aiheena oli XX valtakunnallistet välinehuollon koulutuspäivät, luettavissa myös tästä. Suomen sairaalahygienialehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja vuoden viimeisin numero on valtakunnallisten välinehuollon koulutuspäivien erikoisnumero. Keväisin järjestettävillä valtakunnaisilta sairaalahyginiapäiviltä julkaistaan symposiumnumero. SSHY:n lehti ovat saatavissa sähköisessä muodossa vuodesta 2008 alkaen, löytyy tästä.

Keväällä 2013 järjestetään 39. valtakunnalliset sairaalahygieniapäivät Helsingissä, ohjelman voi lukea tästä. Nämä koulutuspäivät ovat olleet todella antoisia ja luentojen aiheet hyvin ajankohtaisia.


maanantai 17. joulukuuta 2012

Studia Generalia kevät 2013: Ihminen oppii

Kevään 2013 Studia Generalia tarkastelee oppimista.
Ajankohta ja paikka: 7.2-14.3.2013 torstaisin klo 17-19, Porthania, sali P1 (Yliopistonkatu 3, Helsinki). Luentosarja on kaikille avoin ja maksuton. Tarkemmin tästä.


7.2.

Oppia mikä kaikki?
Professori Sari Lindblom-Ylänne: Oppiminen nykytutkimuksen valossa
Professori Maija Aksela: Oppimisen iloa kaikille! 
Puheenjohtaja: Vararehtori, professori Kimmo Kontula
14.2.
Äly hoi, älä jätä!
Professori Synnove Carlson: Oppimisen biologiaa ja kemiaa
Tutkijatohtori, PsT Teppo Särkämö: Musiikki muokkaa ja hoitaa aivoja 
Puheenjohtaja: Professori Kari Enqvist
21.2.
Kirjava lahjakkuus
Professori Kirsi Tirri: Lahjakkuuden monet ulottuvuudet
Lastenpsykiatri, dosentti Jari Sinkkonen: Ihmelapsen siunaus ja kirous
Puheenjohtaja: Professori Markku Löytönen
28.2.
Nokkelaa menoa
Professori Kirsti Lonka: Oppimisen fysikaaliset ja sosiaaliset ulottuvuudet
Professori Leena Krokfors: Uusi opetusteknologia oppimisen edistäjänä
Puheenjohtaja: Dosentti Eero Huovinen
7.3.
Oikeus oppia 
Professori Teivo Teivainen: Oppiminen ja globaali tasa-arvo
FM Venla Bernelius: Kouluerot Helsingissä
Puheenjohtaja: Professori Laura Kolbe
14.3.
PISA-kisa
Professori Pauli Kettunen: Menestystarinan taakse – historiallinen näkökulma suomalaiseen oppimiseen
Professori Patrik Scheinin: Mitä Pisa-tulokset kertovat, ja mikä selittää Suomen hyviä tuloksia?
Puheenjohtaja: Professori Sari Lindblom-Ylänne

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukuusessa sieniä

Kuukauden takaisesta Saksan matkasta jäi tietysti monta asiaa mieleen. Tässä niistä kaksi. Saksalaiset perinteiset joulumarkkinat kojuineen olisi varmasti ollut hieno nähdä, me oltiin siinä vaiheessa kun niitä vasta valmisteltiin. Joulukuusi on alunperin Saksasta tai Virosta. Erään tarinan mukaan Martti Luther keksi joulukuusen kävelleessään yöllä Wittenbergin metsässä ja vei kotiin mukanaan pienen kuusen. Kuusen kynttilät kuvasivat jouluyön taivasta. Tämä oli siis 1500-luvulla. Aluksi joulukuusia pidettiin julkisilla paikoilla, koristeltuja joulukuusia on Saksassa ollut 1600-luvulta lähtien. Helsinkiin ensimmäinen joulukuusi ilmestyi 1820-luvulla, mutta vasta sata vuotta myöhemmin se yleistyi kodeissa. Sitä ennen jouluisin levitettiin olkia lattialle.
Minulle jäi mieleen erityisesti sienikoristeet joulukuusessa, niitä käytettiin Düsseldorfissa ja Kölnissä joulukoristeina todella paljon, en tiedä ovatko ne yleisiä myös muualla Saksassa. Minäkin laitan tänä vuonna muutaman kärpässienikoristeen joulukuuseen.
Lopuksi kuva Kölnin tuomiokirkon lähellä olevan kahvilan naistenhuoneesta. Kahvila itsessään oli todella hieno ja tyylikäs kristallikruunuineen, mutta todellisen vaikutuksen teki naistenhuone. Se oli sisustettu japanilaiseen tyyliin, wc:n oven lukitsemisen yhteydessä oveen muodostui kaunis valoteos. Se oli sekä upea että käytännöllinen.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Tieteen päivät 9.1.-13.1.2013


Tieteen päivät on suurelle yleisölle suunnattu, kaikki tieteenalat kattava tiedetapahtuma, jossa eri alojen tutkijat kertovat laaja-alaisesti tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista.

Tieteen päivät järjestetään joka toinen vuosi tammikuussa Helsingissä viisipäiväisinä. Päivien ohjelmaa on tarjolla myös muissa kaupungeissa. Ohjelman runkona toimii tietyn teeman ympärille rakentuva luentosarja, jossa valittua teemaa lähestytään eri näkökulmista. Ohjelma sisältää lisäksi luento-ohjelmaa ajankohtaisesta tutkimuksesta, keskusteluja ja väittelyitä, erikoisseminaareja, näyttelyitä, uutuuskirjoja ja planetaarioesityksiä. Päiviin kuuluu Nuorten päivä ja kaupunkitapahtuma Tieteiden yö torstaina 10.1.2013.

Päivien yhteydessä jaetaan myös palkintoja, kuten Vuoden tiedekirja ja Vuoden professori. Tieteen päivien 2013 teemana on Kriisi – uhka ja alku, Kriser – hot och begynnelser, ohjelmakokonaisuudet näkee tästä.

Tieteen päivät tarjoaa tietoa, elämyksiä ja uusia oivalluksia tieteestä ja tutkimuksesta kaikenikäisille.  Kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Päivien järjestäjinä ovat Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Tiedeseura, Teknillisten Tieteiden Akatemia, Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland ja Suomen Kulttuurirahasto.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Työterveyslaitos 17.12.2012 Innostuksen Spiraali – Innostavat ja menestyvät työyhteisöt –tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuseminaari

Työterveyslaitos järjestää 17.12.2012 Innostuksen Spiraali -Innostavat ja menestyvät työyhteisöt -tutkimus- ja keihttämishankkeen loppuseminaarin. Innostuksen Spiraali -hanke on ensimmäinen positiivisen työ- ja organisaaatiopsykologian näkökulmasta toteutettu suomalainen tutkimus- ja kehittämishanke, joka edustaa laaja-alaisesti useita eri työpaikkoja, toimialoja ja ammattiryhmiä. 

Seminaarissa kerrotaan suomaisten työpaikkojen voimavaroista ja vahvuuksista, työntekijöiden hyvinvoinnista ja keinoista vaikuttaa siihen. Lisäksi tutustaan hankkeen kiinnostavimpiin työpaikkoihin ja kuullaan mikä Y-sukupolvea innostaa työssä.

Innostuksen Spiraali -hankkeen päätösseminaarin ohjelma (Työterveyslaitoksen luentosali Topeliuksenkatu 30, Helsinki), löytyy tarkemmin tästä

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Hirudo medicinalis

Iilimato on kansanomainen nimitys verijuotikkaalle. Ne kuuluvat juotikkaisiin, joita tunnetaan 300 eri lajia, Suomessa elää 14 lajia. Musta, pitkittäisjuovainen verijuotikas eli Hirudo medicinalis imee verta ja estää suustaan erittämän hirudiinin avulla veren hyytymisen puremakohdassa. Verijuotikkaalla on etu- ja takapäässä imukupit, joilla se tarttuu kiinni.  Pääpuolen suuaukossa pikkuruiset terävät hampaat, joilla se tekee ihoon haavan. Pisto on lähes kivuton, koska verijuotikkaan syljessä on puuduttavaa ainetta. Pituutta tällä mustalla lierolla on 5-8 cm - jopa 15 cm, leveyttä 0.5-2 cm. Verijuotikas on Suomessa nykyään sukupuuton partaalla, joitakin yksilöitä saattaa elää eteläisellä saaristoalueella.


Jo antiikin ajoista lähtien verijuotikasta on käytetty menestyksekkäästi lääkinnällisissä tarkoituksissa, esimerkiksi suoneniskennässä. Verijuotikkaita on kerätty luonnosta ja myyty lääkinnällisiin tarkoituksiin ainakin 1700-luvulta lähtien. Tämä on johtanut myös merkittävästi lajin häviämiseen. Ranskasta levisi Eurooppaan 1850-luvulla uusi tautikäsitys, jonka mukaan lähes kaikki sairaudet mielenterveysongelmista kihtiin oli hoidettavissa verijuotikkaan avulla. Verijuotikkaiden kysyntä nousi ennätyslukemiin ja lajia uhkasi jo tuolloin sukupuuttoon kuoleminen. Suomessa apteekit myivät tuolloin vuodessa noin 100 000 verijuotikasta.
Kysyntä oli niin suurta, että verijuotikkaita jouduttiin tuomaan Venäjältä, vaikka Lääkintöhallitus vastusti hanketta. Kuolleisuus oli merkittävä kuljetuksen aikana. Suomessa alettiin viljellä verijuotikkaita niille tarkoitetussa lammikossa. Viisi vuotta verijuotikkaita kasvatettiin ennen kuin ne olivat myyntikelpoisia.  Viljelyaltaiden veden puhtautta oli tarkoin valvottava. Verijuotikkaita ruokittiin kahdesti viikossa maksoittuneella eläimen verellä. Viljely ei kuitenkaan onnistunut, vaan lopetettiin kannattamattomina sekä Turussa että Helsingissä.

Vuonna 1884 verijuotikkaan syljestä eristettiin hirudiini-niminen aine, joka estää veren hyytymisen. Sen vuoksi sitä on paljon käytetty erilaisissa lääkesalvoissa mm. hoidettaessa verisuonitukoksia, ruhjevammoja, mustelmia, peräpukamia ja nuoruusiän aknea.

Verijuotikas säilöttynä formaliiniin/Apteekkimuseo
Suomen farmakopeoiden lääkeluettelossa verijuotikas säilyi 1930-luvulle asti. Myyntikappaleita pidettiin apteekin offisiinissa yllä kuvassa olevissa posliiniastioissa, joiden kannessa on ilmanvaihtoreiät. Apteekin kellarissa oli tuhansien yksilöiden säilytysastioina sammioita. Verijuotikkaita elätettiin verellä täytetyillä rakkopusseilla. Hyvin hoidettu verijuotikas elää vankeudessa 8-10 vuotta, luonnossa jopa 15 vuotta. Verijuotikkaat lypsetään käytön jälkeen suun kautta "tyhjäksi", tasaisin vedoin takapäästä etupäähän päin. Verijuotikas on muutaman päivän kuluttua uudelleen käyttövalmis.
Viime vuosina ainakin Virossa ja Saksassa verijuotikkaita on käytetty esimerkiksi lievittämään nivelrikossa ilmenevää kipua ja jäykkyyttä. Tässä vielä muutama artikkeli terveyskirjastosta Hirudiini - iilimadon uusi tuleminen ja Palaavatko iilimadot lääketieteeseen?
Lähde: Apteekkimuseo

tiistai 27. marraskuuta 2012

Potilaan Lääkärilehti



Suomen Lääkärilehti on avannut suurelle yleisölle tarkoitetun uuden verkkojulkaisun. Potilaan Lääkärilehti julkaisee lääketieteellisiä uutisia ja artikkeleita ja mielipidekirjoituksia. Verkkolehdessä julkaistaan valikoiden Lääkärilehden aineistoa. Verkkolehden osoite on http://www.potilaanlaakarilehti.fi

lauantai 24. marraskuuta 2012

STUDIA MEDICINA -yleisöluento; "Viinan vaarat" 28.11.2012 klo 18.00-20.00

STUDIA MEDICINA -yleisöluento; "Viinan vaarat" 28.11.2012 klo 18.00-20.00

Biomedicum Helsinki, Haartmaninkatu 8

klo 18.00-18.30 Professori Hannu Alho, HY: Milloin alkoholi on ongelma?
klo 18.30-19.00 Ylilääkäri Martti Färkkilä, HUS: Viekö viina sisäkalut?
klo 19.00-19.30 Professori Esa Korpi, HY: Viina menee päähän
klo 19.30-20.00 Yleisökysymykset ja keskustelu


Glögitarjoilu (alkoholiton) klo 17.00 alkaen.

Vapaa pääsy.

Järjestäjänä Biomedicum Helsinki-säätiö, Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

torstai 22. marraskuuta 2012

Pesuprosessi on välinehuollon tärkein lenkki

Kirjoittelen tätä blogimerkintääni junasta, joka ajaa juuri suunnilleen Mäntyharjun kohdalla. Olen palaamassa kotiin Pieksämäeltä, jossa vietin pari yötä. Pieksämäeltä muutama kilometriä länteen sijaitsee Naarajärvi, jossa on Franke Finland Oy:n ja Franke Medical Oy:n tehtaat.

Kuva: Franke Finland Oy (http://www.franke.com/content/kitchensystems/fi/fi/home/about_franke/
yrityksen_tiedot/_jcr_content/parCenter/cmpmm1/imageimage..jpeg/98e65455-96aa-4d04-9d73-aef7ef0bbf86.jpeg

Franke Finland Oy valmistaa kuluttajillekin tuttuja teräskalusteita keittiöihin ja saniteettitiloihin. Franke Medical Oy:n valmistamat tuotteet ovat välinehuoltomaailmalle tuttuja Deko-pesukoneiden ja -kuivauskaappien muodossa. Franke Medical Oy järjesti asiakkailleen ja sidosryhmilleen vuotuisen kaksipäiväisen Deko-huoltokurssin, johon pääsin myös osallistumaan. Kurssilla käytiin seikkaperäisesti ja syvällisesti läpi Deko 190 -sarjan sekä 25-, 260-, ja 2000 -sarjojen pesu- ja desinfektiokoneiden toimintaperiaatteita, sähkötoimintoja, komponentteja, osien vaihtoa, vianetsintää sekä koneen asentamiseen, säätöihin, koeajoihin ja kalibrointeihin liittyviä asioita. 



Kurssi oli suunnattu tekniselle huoltohenkilökunnalle, jonka vastuulle kuuluu pesukoneiden huolto ja korjaus. Vaikka nämä asiat eivät toimenkuvaani kuulukaan, kurssi avasi runsaasti näköaloja pesu-desinfektiokoneiden toimintaperiaatteisiin ja antoi eväitä käytännön ongelmanratkaisuun ja pesuprosessien suunnitteluun myös välinehuollon näkökulmasta. Pesu- ja desinfektioprosessi on välinehuollon tärkein lenkki ja siksi ei ole yhdentekevää, miten kliinisessä työssä ja laboratorioissa käytettävät välineet huolletaan. Kurssi oli erinomaisesti järjestetty. Lisäksi tehdaskierros Franken laitoksilla ja erityisesti Dekojen kokoonpanohallissa oli mieleenpainuva. 

tiistai 20. marraskuuta 2012

4711

Minunkin oli tarkoitus tänä vuonna osallistua Medica-messuille, mutta aikatauluihin tuli muutoksia ja saavuin Düsseldorfiin vasta samana päivänä kuin messut päättyivät. Messut jäivät siis kokematta. Düsseldorf on mukava ja rauhallinen kaupunki viettää lomaa. Kaupunki tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, joten kovin paljon vanhoja rakennuksia ei ole. Kaupunki sijaitsee Reinin varrella.
Düsseldorfista noin puolen tunnin junamatkan päässä on Saksan neljänneksi suurin kaupunki Köln. Kölnin tuomiokirkko on kaupungin tunnetuin nähtävyys ja se onkin todella vaikuttava rakennus sekä ulkoa että sisältä. Kirkkoa rakennettiin yli 600 vuotta, se valmistui lopulta vuonna 1880. Tuomiokirkon kahdella tornilla on korkeutta 154 metriä. Toisen maailman sodan aikana tuomiokirkkoa pommitettiin useasti, se ei kuitenkaan sortunut. Pommituksen tuhoja korjattiin vuoteen 1956 asti. Vuodesta 1996 lähtien Kölnin tuomiokirkko on kuulunut UNESCOn maailmanperintöluetteloon. 


Kölnissä ollessa ei voi olla huomaamatta, että Kölninvesi 4711 ECHT KÖLNISCH WASSER-Eau de Cologne on tärkeä osa kaupunkia. Kölninveden historia alkoi vuonna 1792. Mülhensin nuoripari sai kartuusialaiselta munkilta häälahjaksi reseptin, jossa oli valmistusohje "aqua mirablis"-ihmevesi ulkoiseen ja sisäiseen käyttöön. Resepti lienee peräisin jo 1500-luvulta. Kölniin avattiin pieni tehdas valmistamaan tätä moneen vaivaan tehoavaa ihmevettä. Suosio oli taattu heti alusta lähtien. Moni kuuluisia henkilö on tuoksunut 4711-kölninvedelle, esimerkiksi saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813-1883) ja saksalainen kirjailija ja tiedemies Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832).

Vuonna 1794 ranskalaismiehityksen aikana katujen nimet poistettiin ja rakennukset numeroitiin sotilaiden majoituksen helpottamiseksi. Mülhensin talon numero oli 4711 ja se jäi tuotteen nimeksi. Vuonna 1810 Napoleonin määräyksestä ulkoiseen käyttöön tarkoitetut reseptit piti julkaista. Välttääkseen paljastamasta 4711-kölninveden reseptiä Mülhens ilmoitti, että tuoksu on tarkoitettu ainoastaan ulkoiseen käyttöön. 4711-kölninvesi rekisteröitiin tuotemerkiksi 1875.
Tässä ostamani kolinapullot. Olen aina pitänyt tästä tuoksusta. 4711-kölninveden resepti on tietysti suuri salaisuus. Tuoksu sisältää satoja erilaisia hedelmien ja kukkien eteerisiä öljyjä, mm. sitruunaa ja appelsiinia, jotka virkistävät mieltä. Tuoksun rauhoittava vaikutus perustuu laventeliin, rosmariiniin ja neroliin eli appelsiininkukkauutteeseen. Tuoksun ydin lienee bergamottiöljy.  Bergamotti rauhoittaa ja poistaa jännitystä, myös toimii antiseptisena aineena. Aikanaan 4711-kölninvesi on valmistettu uuttamalla kasveja alkoholilla ja tislaamalla uute. Tämä on ollut hyvin työläs ja kallis menetelmä.  Nykyisin hajuvedet valmistetaan käyttämällä keinotekoisia tuoksutiivisteitä, jotka sekoitettaan alkoholiin ja pieneen määrän vettä. Suuren alkoholipitoisuuden vuoksi (n. 80 % tai yli) 4711-kölninvedellä on myös desinfioiva vaikutus.

Hajuvesiä (lat. per fumum tarkoittaen savuna ilmaan) on erilaisia mm. eau de cologne, eau de toilette ja eau de parfum. Ne eroavat toisistaan lähinnä eteeristen yhdisteiden ja alkoholin prosenttisuhteessa. Eau de cologne on edullisin, koska siinä on tuoksutiivistettä 2-5 %, EdT:ssä 5-20 % ja EdP:ssä 10-30 % (ei sisällä vettä).

Vielä lopuksi. Alkuperäinen kölninvesi on kehitetty jo vuonna 1709. Sen valmisti italialainen Giovanni Maria Farina, joka nimesi tuoksun kotikaupunkinsa mukaan. Kölnin nimi on latinaksi Colonia Claudia Ara Agrippinensium. Kosmetiikasta kiinnostuneita suosittelen lukemaan Kaari Utrion ym. kirjoittaman kirjan: Rusoposkia, huulten purppuraa: kosmetiikka ja nainen kautta aikojen (1995).

4711 on yksi maailman vanhimmista ja tunnetuimmista brändeistä. Ei siis ihme, että aikanaan Meilahden sairaala on ottanut puhelinvaihteen numeroksi 4711. Nykyisin 09-4711 on HUS-päävaihteen numero (Auroran sairaala, Herttoniemen sairaala, Iho- ja allergiasairaala, Jorvin sairaala, Kirurginen sairaala, Kätilöopiston sairaala, Lastenklinikka, Lastenlinna, Meilahden sairaala, Naistenklinikka, Peijaksen sairaala, Psykiatriakeskus, Silmä-korvasairaala, Syöpätautien klinikka, Töölön sairaala)

Medica-terveiset

Düsseldorfin Medica-messut on nyt nähty ja koettu. Nähtävää ja koettavaa olikin paljon ja käynti avasi silmiäni monella tapaa. Ajanpuutteen vuoksi ehdin tutustua vain murto-osaan ständeistä, joita etukäteen halusin nähdä. Toisaalta tämän vajaan yhden messupäivän perusteella tiedän paremmin, millä mielellä messuille kannattaa lähteä ensi vuonna.



Kuljetus messualueelle oli järjestetty ansiokkaasti, sillä Düsseldorfin lentokentältä oli suora bussiyhteys messupaikalle. Bussien vuoroväli oli lyhyt ja etukäteen ostetulla ja tulostetulla messulipulla pääsi kätevästi messupaikalle. Lipulla oli mahdollista käyttää messujen ajan myös muuta Düsseldorfin julkista liikennettä.




Koska mieli pysyy virkeänä työn ja vapaa-ajan tasapainosta, suuntasin yhden Düsseldorfissa vietetyn yön jälkeen Berliiniin kahdeksi päiväksi. Gossip konsertoi Berliinin Velodromilla, joten sunnuntai-illan ohjelman suhteen minulla ei ollut epäselvyyksiä. Matka kotiin alkoi varhaisena maanantaiaamuna Tegelin lentokentältä. Tämä taisi olla viimeinen Berliinin-matka Tegelin kautta, sillä asema on tarkoitus sulkea alkuvuodesta 2013 ja korvata Berlin-Brandenburgin kansainvälisellä lentoasemalla.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Hyvät mikrobit

Ollessamme hygieniakysymysten äärellä, emme aina tule ajatelleeksi, että ilman mikrobeja emme voisi elää. Oman elimistömme normaalimikrobistossa saattaa useimmiten olla jopa enemmän mikrobisoluja, kuin omia solujamme. Mikrobit ovat meille monella tapaa hyödyllisiä ja vaälttämättömiä.Mikrobit pitävät huolta ympäristössämme aineiden kiertokulusta ja mineralisoitumisesta.

Ihminen on käyttänyt hyödykseen mikrobeja jo kauan aikaa ennen kuin tiesi varsinaisesti olevansa mikrobien kanssa tekemisissä. Erityisesti fermentoitujen elintarvikkeiden valmistuksella on ihmiskunnan historiassa pitkät perinteet - hyvinä esimerkkeinä olut, viini, juustot jne.

Kombucha eli volgansienitee on kuitenkin harvalle tuttu elintarvike, joka valmistetaan mikrobien avulla omassa kotikeittiössä. Kombucha juontaa juurensa itänaapurimme puolelle. Tämä juoma valmistetaan mustasta teestä, sokerista ja apuna käytetään tietynlaista mikrobien sekapopulaatiota - bakteereita ja hiivasieniä.

Itselläni asuu tällainen mikrobiviljelmä omassa keittiössäni ja valmistan sille aina toisinaan uuden kasvatusalustan sokeroidusta teestä. Jäähdytettynä tämä teejuoma maistuu aluksi totuttelua vaativalta, mutta pienen totuttelun jälkeen maku ei ole varsinaisesti epämukava.

Internetistä löytyy paljon hyviä ohjeita volgansieniteen valmistamiseksi:

Lisäksi teemasta on olemassa runsaasti tieteellisiä julkaisuja eri näkökulmista. Ohessa joitakin poimintoja:
Kombucha Fermentation and Its Antimicrobial Activity
Probable Gastrointestinal Toxicity of Kombucha Tea
Characterization of Cellulose Production by a Gluconacetobacter xylinus Strain from Kombucha

Ohessa muutamia kuvia omasta viljelmästäni:








lauantai 10. marraskuuta 2012

MEDICAL LABORATORY AND EQAS NEWS: Human Body Image Gallery

MEDICAL LABORATORY AND EQAS NEWS: Human Body Image Gallery: Source: Lennart Nilsson Photography The Human Body by Lennart Nilsson Lennart Nilsson, born in Strängnäs in 1922, is a pioneer in me...

Punasoluja eli erytrosyyttejä
kuva vuodelta 1969!
Lennart Nilsson Photography

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Medica-messut 2012



Medica Trade Fair 2012 -messut järjestetään Saksassa Düsseldorfissa 14.-17.11.2012. Messut on järjestetty jo yli 40 kertaa ja tapahtuma kerää jälleen valtavan määrän lääketieteen, terveydenhuollon ja laboratoriotieteiden ammattilaisia eripuolilta maailmaa. Messut järjestää Messe Düsseldorf GmbH, joka työllistää lähes 1500 henkilöä eri puolilta maailmaa.

Düssedorfin messualue on valtaisa ja Medica-messut valloittaa lähes 20 erillistä messuhallia, joiden pinta-ala on yhteenlaskettuna lähes 300 000 neliömetriä. Olen itse osallistumassa messuille perjantaina 16.11., joten aion suunnitella etukäteen, mitä haluan paikan päällä nähdä. Odottelen juuri parhaillaan DHL:n toimitusta, jonka pitäisi tuoda mukanaan messuluettelo painetussa muodossaan. Tarkoituksena on vierailla ainakin Wipak Medical’n ja Miele Professional’n osastoilla. Vuoden 2012 osastolista on vakuuttava ja se kattaa melkein 5500 näytteilleasettajaa. Messujen kanssa samaan aikaan järjestettävässä Compamed-tapahtumassa kuullaan erilaisia asiantuntijaluentoja.

Messuilla on edustettuna useita eri aloja: lääketieteen teknologia, laboratoriotarvikkeet ja -laitteet, diagnostiikka, fysioterapia, ortopedinen teknologia, kuluttajatuotteet, ICT, lääketieteen tarjoamat palvelut ja kirjallisuus: 



Tunnelmia viime vuodelta (2011): 


Kiinnostuneille vinkiksi: Messujen ajankohta ensi vuodelle on jo tiedossa. Kannattaa siis merkitä kalenteriin 20.-23.11.2013. 

lauantai 3. marraskuuta 2012

Mä toivoisin, ettei olis terävä piikki

Lueskelin Terve Pirkanmaa lehteä, joka Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tiedotuslehti. Lehdessä (2/12) oli hyvä juttu, jossa lapset kertoivat kokemuksia sairaalasta. Kuusivuotiaalta Hannekselta kysyttiin, että mikä on tärkeää lapsia hoidettaessa. Vastaus: "Minulle tuli mukava mieli, kun lääkäri viimeksi sanoi, että olin ollut sairaalassa tosi hienosti. Aika hyvää käytöstä lääkäriltä."

Kymmenen vuotta sitten keräsin gradua varten aineistoa. Haastattelin 80 4-7-vuotiasta lasta kysyäkseni heiltä laskimoverinäytteenottoon liittyvistä kipu- ja pelkokokemuksista. Olin edeltävät työvuodet laboratoriohoitajana ottanut paljon verikokeita eri ikäisiltä lapsilta ja siksi erityisesti tämä aihe kiinnosti minua. Verinäytteenotot rasittavat lasta ja koko perhettä. Merkittävä osa lapsista kokee niissä kipua ja pelkoa.
Kipua luokitellaan eri tavoin; sijainnin, elinsysteemin, aiheuttajan ja keston mukaan. Kipu voi olla lyhytaikainen eli akuutti tai pitkäaikainen eli krooninen. Akuutti kipu syntyy terveessä yksilössä vahingollisen ärsykkeen seurauksena, esimerkiksi äkillisessä kudosvauriossa tai lääketieteellisessä toimenpiteessä, kuten verinäytteenotossa. Akuutti kipu on tarpeellinen elimistön varoitussignaali, joka varoittaa kudosvauriosta ja ehkäisee samalla lisävaurion syntymistä. Akuutille kivulle on yleensä syy, joka voidaan hoitaa.
Pelko on ihmisen yksi perustunteista, jonka ensisijainen tehtävä on suojata vaaralta. Pelko on moninainen ilmiö ja sen kokemis- ja sietokyky ovat hyvin yksilöllisiä. Ihminen pelkää outoa ja tuntematonta, sellaista minkä hän tietää tai kuvittelee olevan olemassa. Pelko on tyypillisesti jaksottaista ja lakkaa yleensä silloin, kun pelkoa aiheuttava kohde poistuu tai henkilö etääntyy pelon kohteesta. Pelko on normaali reaktio ja sen katsotaan kuuluvan osana ihmisen kehitykseen.
Verinäytteenotto on keskeinen osa kliinistä laboratoriotyötä, koska veri on laboratoriotutkimusten tavallisin materiaali. Yleensä verinäyte otetaan kyynärtaipeen laskimosta, koska ne ovat suuria, lähellä ihon pintaa ja parhaiten näkyvissä olevia laskimoita. Lasten verinäytteenotto on teknisesti vaikeaa ja se kestää yleensä kauemmin kuin aikuisten verinäytteenotto. Lapsilla pistokohdan kudosvaurio on huomattava verrattuna vastaavasta toimenpiteestä aikuisille aiheutuviin traumoihin. Lapsilla suositellaan ihopistonäytteitä, jolloin näyte otetaan sormenpäästä. Ihopistonäytteitä voidaan kuitenkin käyttää vain pieniä näytemääriä vaativiin laboratorioanalyyseihin. 
Lapsen valmistaminen verinäytteenottoon on erityisen tärkeää, koska lapsi on tilanteessa hereillä ja tietoinen toimenpiteestä. Leikki-ikäinen lapsi saattaa kokea kipua tuottavan toimenpiteen rangaistukseksi. Lapselle on yritettävä selvittää mahdollisimman selkeästi miksi ja miten verikoe otetaan. Näytteenotossa pyritään luomaan rauhallinen ja kiireetön ilmapiiri. Keskusteltaessa on tärkeää olla rehellinen ja empaattinen. Lapsen paikoillaan pysyminen on varmistettava, koska lapsen liikkuminen pistämisen aikana voi aiheuttaa näytteenoton epäonnistumisen.
Haastatelluilla lapsilla oli paljon kokemuksia laskimoverinäytteenotoista ja he osasivat kertoa siitä hyvin. Lapsilta esimerkiksi kysyttiin, että millaisia toivomuksia heillä olisi verinäytettä ottavalle hoitajalle. Suurin osa lapsista toivoi, että hoitaja olisi ammattitaitoinen eli "mä toivon, että ottais varovasti " "löytäisi vähän nopeammin ne suonet, ettei tartte kauan odottaa" toiseksi eniten toivottiin, että hoitaja suuntaisi huomion muualle verinäytteenotosta; "kertois jonkun semmosen hauskan jutun" "no laittais taikasauvan pyörimään", lääkehoitoa eli puudutevoiteen (EMLA) käyttöä muutama lapsi toivoi, joka kymmenes lapsi toivoi, että toinen hoitaja auttaisi verinäytteenotossa "et tulis pitämään kiinni" "auttaisi pitämään kättä paikallaan" (tämä toive esitettiin enemmän omille vanhemmille) moni lapsista toivoi palkitsemista toimenpiteen jälkeen "antais tarran" "mä haluaisin silleen niinkun itse valita laastarin", muutamat lapset toivoivat lisäksi myötäelämistä ja lohduttamista "no, et se lohduttais mua ja et se sanois, et älä huoli, ettei se mitenkään satu pahasti, eikä se tee mitään pahaa" joka kymmenes kylläkin toivoi, että ei jätettäisiin verinäytteenotto kokonaan tekemättä eli "olla pistämättä".  

Muistan edelleen hyvin nämä haastattelut, ne olivat ainutlaatuisia ja tieto oli arvokasta. Lasten kokemusten tutkiminen lasten itsensä kertomana on tärkeää.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Etyleenioksidisterilointi


Olen jo pitkään etsinyt tiettyä kirjaa ja vihdoinkin sain sen käsiini. Se on Oy Santasalo-Sohlberg Ab Lauri Santasalon kirjoittama pieni pehmeäkantinen teos: Kemiallinen steriointi, periaatteet ja käytäntö (1984). Kirjassa käsitellään pääosin etyleenioksidilla ja formaldehydilla tapahtuva sterilointi. Lauri Santasalo (1924-2004) oli erinomainen kirjoittaja, vaikeatkin asiat on esitetty ymmärrettävästi ja mielenkiintoisesti. Kirjaa ei kovin helposti enää löydä, minäkin olen sitä nähnyt lähinnä sairaaloiden museovitriineissä. Käytän suoria lainauksia kirjasta.




Lämmön käytössä on steriloinnilla pitkä historia. Vaikkakin paineellinen vesihöyry edelleenkin on eniten käytetty ja käytännöllisin sterilointimenetelmä, käytetty korkea lämpötila ja suuri kosteus vahingoittaa monia tavaroita. Monet muovi- ja kumiesineet ja herkät metalli-instrumentit eivät kestä altistusta höyrysteriloinnissa käytetyille 121–143° C lämpötiloille ja 100 % kosteudelle. Tämä pulma on johdattanut kehittämään ns. kylmiä sterilointimenetelmiä, joista tärkeimmät ja yleisimmät ovat kaasumaisen etyleenioksidin ja kaasumaisen formaldehydin käyttö, jälkimmäinen yhdessä alhaisessa lämpötilassa olevan höyryn käytön kanssa. 

Erityisesti etyleenioksidilla on havaittu olevan erinomaiset tunkeutumisominaisuudet ja suuri tehokkuus jopa huoneenlämpötilassa. Tänään etyleenioksidin erittäin laajalle levinnyt käyttö perustuu sen kiistattomaan kykyyn tuhota mikro-organismeja, bakteereita ja viruksia steriloitavia tavaroita vahingoittamatta.
Kemiallisia sterilointimenetelmiä on kehitetty lämmölle arkojen välineiden steriloimiseksi, niin että kaikki sairaaloissa ihmiskehon avoimien haavojen ja onteloiden kanssa kosketuksiin tulevat välineet voidaan nykyään luotettavasti steriloida. Etyleenioksidin kemiallisena sterilointiaineena käytti ensimmäisenä Yhdysvaltain armeija (ennen toista maailmansotaa). Kemistit etsivät sopivaa kaasua, joka tuhoaisi bakteerit, itiöt ja virukset riittävän alhaisessa lämpötilassa, tunkeutuisi huokoiseen materiaaliin, ei syövyttäisi tai likaisi metallia, paperia, muovia, kumia, nahkaa, puuta tai tekstiilejä. Aineelle asetettiin myös vaatimus, että sen jäänteet olisi voitava tuulettamalla poistaa, että se vaikuttaisi nopeasti, että se olisi helppo ja vaaraton säilyttää, että se ei olisi liiaksi myrkyllistä ihmiselle, että se ei olisi palavaa eikä räjähtävää, että sitä olisi helppo käsitellä ja että siitä olisi myös yleisesti saatavissa. Tähän tarkoitukseen parhaaksi havaittiin etyleenioksidi, ja kun sen tulenvaarallisuus ja räjähdysherkkyys keksittiin poistaa sekoittamalla se n.s. ponnekaasuun kuten hiilidioksidiin (CO2) tai diklooridifluoridimetaaniin (CCl2F2), saatiin lähes ihanteellinen sterilointiaine. Sekoitukset ovat tunnettuja kauppanimillä Freoxid, Sterethox, Cryoxid y.m.
Bakteerit, niiden itiöt ja virukset ovat infektioiden ja tautien pää-asiallisia aiheuttajia. Bakteerit ja virukset pystyvät moninkertaistumaan miljoonalukuihin uskomattoman lyhyessä ajassa. Bakteerit esiintyvät kahdessa muodossa, aktiivisessa eli elomuodossa ja ”nukkuvassa” eli säilötyssä itiömuodossa. Elomuodossa oleva bakteerimäärä kaksinkertaistuu suotuisissa olosuhteissa kun lämpöä, ravintoa ja kosteutta on saatavissa, hämmästyttävän lyhyin väliajoin. Eräät niistä voivat selviytyä elossa myös vaikeissa olosuhteissa ollessaan säilötyssä muodossaan, itiönä. Itiöt voivat muuttua takaisin aktiivisiksi, elomuotoisiksi mikro-organismeiksi silloin, kun ne puolestaan joutuvat sopiviin, suotuisiin olosuhteisiin. Tästä syystä steriloinnin täytyy olla niin tehokas prosessi, että se ulottuu myös itiöiden täydelliseen tuhoutumiseen. Määrätyt itiöitä muodostavat bakteerit, kuten erityisesti tetanus, pernarutto ja kaasukuolio muodostavat leikkauksissa suurimman riskin. Niiden joutuminen avoimeen haavaan aiheuttaa haavan infektoitumisen, potilaan paranemisen viivästymisen ja jopa hengenvaaran. Näitä bakteereita tai niiden itiöitä ei tarvitse olla kuin muutama, kun ne jo lyhyessä ajassa ovat ihmiskehon suotuisissa olosuhteissa lisääntyneet miljooniksi yksilöiksi.  
Kommenttina  lopuksi. Tetanus eli jäykkäkouristus on nykyään erittäin harvinainen, koska siihen on olemassa tehokas rokote. Jäykkäkouristuksen aiheuttaa Clostridium tetani -bakteeri, joka siis muodostaa itiöitä. Pernarutto eli anthrax Bacillus anthracis -bakteerin aiheuttama erittäin harvinainen infektiotauti ihmisellä. Bakteeri muodostaa itiöitä, jotka voivat säilyä maaperässä vuosia. Clostridium perfringens voi aiheuttaa harvinaisen vaikeasti hoidettavan kaasukuolion. Yleisemmin tämä itiöitä muodostava bakteeri kuitenkin aiheuttaa  ruokamyrkytyksen. Nykyisin itiöivistä bakteereista on erityisesti mainittava Clostridium difficile. Clostridium difficile -bakteeri on yleinen antibioottiripulin aiheuttaja. Bakteeri aiheuttaa epidemioita sairaaloissa, joissa potilaat ovat huonokuntoisia ja saavat usein antibioottihoitoja. Bakteeri tuottaa itiöitä, jotka säilyvät pitkiäkin aikoja vuodevaatteissa ja muilla pinnoilla. Bakteeri-itiö avautuu päästessään elimistöön ja bakteeri alkaa lisääntyä sille suotuisissa elinolosuhteissa.



Clostridium difficile on Gram-positiivinen, sauvamuotoinen anaerobinen bakteeri
http://www.bioquell.com/technology/microbiology/clostridium-difficile/

Toisella kertaa formaldehydisteriloinnista, joka on sterilointimentelmänä kokenut uuden tulemisen. Tässä kirjaassa esitetetään tietysti varhaisempi menetelmä.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Vaaran merkit


Vaarallisten kemikaalien varoitusmerkki kertoo kemikaalin vaaroista ja opastaa aineen turvalliseen käyttöön. Kemikaalisen varoitusmerkit ovat muuttuneet alkaen 1.12.2010. Seitsemän vanhaa oranssimustaa merkkiä (TVATM-järjestelmä) korvataan uusilla punavalkomustilla merkeillä, piktogrammeilla. Pitkien siirtymäaikojen vuoksi käytössä on rinnakkain vanhoja ja uusia varoitusmerkkejä vuoteen 2017 asti.

Koska kemikaaleilla saattaa olla vahingollisia vaikutuksia ihmiselle ja ympäristölle, useat maat ovat säädelleet jo kauan kemikaalien luokittelua ja merkitsemistä. Euroopan unionissa on vuodesta 1967 alkaen säädelty vaarallisten kemiallisten aineiden luokittelua ja merkitsemistä, vuodesta 1988 alkaen valmisteiden luokittelua ja merkitsemistä. Vaikka samankaltaisia säädöksiä on käytetty maailmanlaajuisesti eri maissa ja alueilla, erot niiden luokitustavoissa ovat olleet hämmentäviä. Sama kemikaali on luokiteltu jossain maassa myrkylliseksi, kun taas toisessa maassa sillä ei ole luokitusta lainkaan.
CLP-asetuksella (Classification, Labelling and Packing of substances and mixtures) pannaan EU:ssa täytäntöön maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettu kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä GHS (Globally Harmonised System of classification and labelling of chemicals), joka on YK:n alaisuudessa kehitetty. Uudet merkit ovat käytössä siis koko EU-alueella ja samoja merkkejä pyritään tulevaisuudessa käyttämään kaikkialla maailmassa.
Valmistajan on tunnistettava aineiden ja seosten (aiemmin käytettiin sanaa valmiste) ennen niiden markkinoille saattamista (luokittelu) ja tiedottaa käyttäjää vaaroista etiketillä ja käyttöturvallisuustiedotteella (merkitseminen) siten, että käyttäjä tietää kemikaalin vaikutuksesta ennen käyttöä.

Vaarojen päätyypejä on kolme: fysikaaliset vaarat, terveydelle aiheutuvat vaarat ja ympäristövaarat. Nämä ovat jaettu vaaraluokkiin vaaran luonteen perusteella. Vaaraluokat on jaettu vaarakategorioihin, jotka tarkentavat vaaran vakavuutta.

Aiemmat vaaraa ja turvallisuustoimenpiteitä osoittavat standardilausekkeet (R- ja S-lausekkeet) muuttuvat uusiksi vaaralausekkeiksi (H-lauseke, hazard statement) ja turvalausekkeiksi (P-lauseke, precautionary statement). H-lausekkeet kuvaavat aineen tai seoksen vaaran luonnetta. P-lausekkeet kuvaavat suositeltavia toimenpiteitä haitallisen vaikutuksen minimoimiseksi tai estämiseksi. Uutta on myös huomiosanojen ”Vaara” ja ”Varoitus” käyttäminen. Vaara viittaa vakavimpiin vaarakategorioihin kun taas varoitus viittaa vähemmän vaarallisiin kategorioihin.
Uudet varoitusmerkit poikkeavat osittain vanhoista. Kuva-aiheet pysyvät melko samanlaisina, esimerkiksi myrkyllisyydestä kertova pääkallo ei enää paljasta hammasrivistöään vaan hymyilee kainosti.




















Uusia ovat hajoava ihminen, joka kuvaa vakavia terveysvaikutuksia, paineen alainen kaasu ja huutomerkki, joka osittain vastaa vanhaa Andreaan ristiä.

Paineen alainen kaasu








Hajoavaa ihmistä muistuttavalla merkillä kuvataan kroonisia tai vakavia terveysvaaroja, esim. syöpävaarallisuutta, sikiövaurioita tai tiettyyn elimeen kohdistuvaa pysyvää haittaa.



















CLP-asetuksen toimivaltaisena viranomaisena on vuoden 2011 alusta toiminut Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)Tukes ylläpitää neuvontapalvelua Reachneuvonta, josta löytää paljon lisätietoa EU:n REACH- ja CLP-asetuksista. REACH-asetus (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals) koskee kemikaalisen rekisteröintiä, arviointia, rajoituksia, lupamenettelyä. CLP-asetuksessa säädetään luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta.

Erityisesti nuorille suunnattua tietoa kemikaaliturvallisuudesta voi lukea tarkemmin Unohdetutvaroitusmerkit

Lisäksi STM:n esite: EU-asetus aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta

http://www.turvallistajuhlaa.info/turvallisuustietoa/kemikaalien-turvallinen-kaytto/

tiistai 16. lokakuuta 2012

Standardien mukainen välinehuolto ja välinehuollon sterilointi

Uusittu SFS-käsikirja 134 Terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet. Sterilointi esiteltiin SFS:n aamukahvitilaisuudessa 15.10.2012.  Suomen Standardisoimisliitto SFS ry on standardisoinnin keskusjärjestö Suomessa. Jäseninä liitossa on elinkeinoelämän järjestöjä ja Suomen valtio. SFS päätehtäviä ovat SFS-standardien laadinta, vahvistaminen, julkaiseminen, myynti ja tiedottaminen.

Aamukahvitilaisuuden puheenvuoroissa esiteltiin kirjan sisällön lisäksi myös laajemmin sitä, miten kirjaa voidaan hyödyntää terveydenhuollon laitteiden sterilointitoimintaa harjoittavissa välinehuoltoyksiköissä, niin määräysten noudattamisessa kuin toiminnan käytännön järjestelyissä. Aamukahvitilaisuudessa oli noin 20 osallistujaa. 

Uudistettu SFS-käsikirja 234 on tarkoitettu välinehuollon esimiehille, välinehuoltajille, välinehuoltoalan opiskelijoille, välinehuoltojen yhteistyökumppaneille ja alan asiantuntijoille.

Aamukahvitilaisuuden avasi Pertti Isoniemi (YTL) ja Kimmo Linnavuori (Valvira) käytti tilaisuudessa viranomaisen puheenvuoron teemasta "Säädökset ja viranomaisvaatimukset sterilointituotteille ja niiden käytölle; kirjan anti näiden noudattamisessa". Tuula Karhumäki (HUS-Desiko) käytti välinehuollon puheenvuoron aiheesta "Laadukkaan välinehuollon toteuttaminen: kirjan anti välinehuoltajalle, välinehuollon opiskelijalle ja välinehuollosta kiinnostuneelle". 

SFS-käsikirja on laadittu yhteistyössä Yleisen Teollisuusliiton (YTL) kanssa. Kirjan laatimiseen ovat osallistuneet:
Tero Andersson, Franke Medical Oy
Tuula Karhumäki, HUS-Desiko
Ville Kivisalmi, Aseptolog
Hanna-Kaisa Kyyrönen, Wipak Oy
Kimmo Linnavuori, Valvira
Suvi Pasanen, Yleinen Teollisuusliitto
Michael Paul, Getinge Finland Oy
Outi Voipio-Airaksinen, B. Braun Medical Oy


HUS-Desikon toimitusjohtaja Tuula Karhumäki piti tilaisuudessa puheenvuoron välinehuollon näkökulmasta ja toi esille, mikä merkitys standardeilla on käytännön välinehuoltotyön laadussa. Karhumäki totesi uudistetun SFS-käsikirjan tulevan tarpeeseen, sillä kirjan edellinen versio on julkaistu jo vuonna 1977. 

Oheisesta linkistä pääset tutustumaan tilaisuuden esityksien hand-out-materiaaleihin. 
Oheisesta linkistä pääset tutustumaan uudistetun SFS-käsikirja 134:n sisältöön. 


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sydänkoulu

Meillä helsinkiläisillä ja muilla pääkaupunkiseutulaisilla on todellinen etuoikeus päästä osalliseksi moneen tapahtumaan verrattuna muihin alueisiin Suomessa. Täällä kulttuuritarjonta on huomattava ja on myös paljon muuta toimintaa, esimerkiksi ilmaisia terveydenhuollon ja lääketieteen yleisöluentoja järjestetään eri tahojen toimesta useita tänäkin syksynä. Itse pyrin käymään niissä jo pelkästään sen takia, että opetan terveydenhuollon aineita ja toisaalta myös siksi, että minua kiinnostaa, miten eri luennoitsijat esittelevät asiansa. Huomenna on Claes Andersson Meilahden luentosalissa, tätä luentoa ei yksinkertaisesti voi jättää väliin. 
Sydänkoulu on Helsingin Sydänyhdistyksen kaikille sydämensä terveydestä kiinnostuneille järjestämä maksuton luentosarja.
Luennot järjestetään Meilahden sairaalassa luentosalissa 4 klo 17–19. Vapaa pääsy.
15.10. klo 17.00 Sydän ja mieli
LL, psykiatri Claes Andersson
22.10 klo 17.00 Sydän ja ravintolisät. Onko hyötyä?
Professori Aila Rissanen

Hospices de Beaune


http://en.wikipedia.org/wiki/File:Hospices_de_beaune_toit.jpg

Studia Medicinan luennolla syyskuussa aiheena oli vaikean kivun hoito.  Helsingin yliopiston kivunhoidon ja kivuntutkimuksen professori  Eija Kalso omassa osuudessaan toi esille kivun hoidon historiaa. Oopiumia on käytetty lääkkeenä jo hyvin kauan, on arveltu että jo neandertalinihminen olisi osannut hyödyntää oopiumia jo 30 000 vuotta sitten kivunlievityksessä ja unen saamisessa. Sumerilaiset Mesopotamiassa 4000-2000 eaa ovat myös tunteneet oopiumin vaikutuksen, kuten myös egyptiläinen, roomalalinen ja kreikkalainen lääketiede.

Ranskassa Burgundin viinialueella sijaitsevassa Beaunessa varakkaat viininviljelijät 1400-luvun alkupuolelta aina 1960-luvulle asti tarjosivat suojaa ja hoivaa vaikeasti sairaille. Yllä olevassa kuvassa on Hospice de Beaune, alapuolella sisäkuva saman rakennuksen hoitosalista. Kuvassa näkyy makuukammiot, jossa sairaat saivat rauhassa levätä verhon takana ja heille tarjoiltiin hopeamaljasta oopiumjuomaa. Sunnuntaiaamuisin uskonnollinen taulu avattiin. Näillä keinoin pyrittiin tarjoamaan turvaa ja luoda toivoa myös tulevaisuudesta. 
http://www.flickr.com/photos/sylvaincharton/2669911819/sizes/z/

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Sairaala Orton yleisöluennot syksy 2012


Kaikille avoimet ja maksuttomat yleisöluennot pidetään Orton Invalidisäätiön auditoriossa osoitteessa Tenholantie 10 (Ruskeasuo) Helsinki. Opastus pääovelta. Ei ennakkoilmoittautumista.

Keskiviikko 17.10.2012 LONKKA
klo. 17.00 - 17.45 Lonkan nivelrikon hoito tekonivelellä
LL, ortopedian erikoislääkäri Sauli Varjonen, Sairaala Orton

klo. 18.00 - 18.45 Miten lonkkakipua voidaan hoitaa?
LL, fysiatrian erikoislääkäri Simo Järvinen, Kuntoutus Orton

Keskiviikko 14.11.2012 OLKA
klo. 17.00 - 17.30 Tavallisimmat olkaongelmat
LT, yläraajaortopedi Ilkka Sinisaari, Sairaala Orton

klo. 17.40 - 18.10 Olka vaivaa - mikä avuksi?
Fysioterapeutti Anitta Toivola, Kuntoutus Orton

klo. 18.20 - 18.50 Olan tuenta
Fysioterapeutti Mika Rouhiainen, Respecta

tiistai 9. lokakuuta 2012

Palliatiivinen hoito


Viittasin jo aiemmin Studia Medicinan yleisöluentoon elämänlaadun turvaamisesta vaikeasti sairailla. Luentojen aiheet olivat palliatiivinen hoito, vaikean kivun hoito ja syöpäpotilaan saattohoito. Nyt aluksi palliatiivisesta hoidosta. Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaisita hoitoa, jossa tavoitellaan mahdollisimman hyvää elämän loppuvaihetta. Palliatiivinen sana on alunperin latinaa (pallum), tarkoittaa peittämistä, viittaa, suojaa ja turvaa. Palliatiivinen hoito tarkoittaa oireenmukaista, tuskaa lievittävää hoitoa. Keskeistä on kivun eli fyysisen, psykososiaalisen ja eksistentiaalisen (hengellisen) kärsimyksen helpottaminen. Oleellista on myös omaisten tukeminen. 

Toisaalta on todettava, että palliatiivinen hoito, saattohoito ja terminaalihoito ovat osittain päällekkäisiä käsitteitä, joilla kaikilla tarkoitetaan elämän loppuvaiheen oireenmukaista hoitoa.

Palliatiivisen hoidon historia alkaa 1800-luvun lopun Englannista, hoitoa toteutettiin lähinnä yksittäisten henkilöiden toimesta, myös nunnat tekivät merkittävää työtä kuolevien ihmisten huolenpidossa. Kuitenkin vasta 1970-luvulla palliatiivinen hoito tuli osaksi lääketiedettä. Suomessa ensimmäinen saattohoitokoti perustettiin 1980-luvun lopulla Tampereelle. Palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys koulutusta on järjestetty vuodesta 2007 alkaen. Suomessa arvioidaan 15 000 henkilöä tarvitsevan palliatiivista hoitoa vuosittain, suurin osa on syöpäpotilaita, mutta on myös esimerkiksi keuhkoahtaumatautia (COPD) ja vaikea-asteista sydämen vajaatoimintaa sairastavia potilaita.

Helsingin ja Uudenmaan sairaahoitopiirin (HUS) lehdessä Husari 4/2012 kerrotaan pääkaupunkiseudun saattohoidon hoitoketju potilaan näkökulmasta. 

Tällä hetkellä Suomessa palliatiivista hoitoa toteutetaan mm. seuraavien suositusten ja ohjeiden mukaisesti:
Käypä hoito suositus, potilasversio: Kuolevan potilaan oireiden hoito 
Käypä hoito suositus: Kuolevan potilaan oireiden hoito
Sosiaali ja terveysministeriö: Hyvä saattohoito Suomessa
Valvira: Saattohoito
Sosiaali ja terveysministeriö: Syövän hoidon kehittäminen vuosina 2010-2020. Työryhmän raportti

Lisäksi:
Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistys


 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Arjen historiaa

Kävin jokin aika sitten Tampereella Finlaysonin alueella sijaitsevassa museossa Työväenmuseo Werstas.  Siellä oli paljon oikein mielenkiintoista nähtävää; tekstiiliteollisuuden ja höyrykoneiden historiasta ja työväenmuseon näyttely. Kannattaa ehdottomasti käydä, minä tykkäsin kovasti.  Aikaa saa tässäkin museossa kulumaan vaikka kuinka paljon, mutta mikä parasta kuvia voi jälkikäteen katsella tietokoneelta arjenhistoria.fi.
Arjenhistoria.fi on Työväenmuseo Werstaan, Työväen Arkiston, Kansan Arkiston, Tekniikan museon, Sähkömuseo Elektran, Helsingin yliopistomuseon, Suomen siirtolaisuusmuseon ja Kultamuseon yhteinen verkkoportaali. Se sisältää laajat esine- ja valokuvakokoelmat liittyen työelämän, teollisuuden, tekniikan, tieteen, korkeakouluopetuksen historian, työväenliikkeen ja sosiaalihistorian aihepiireihin.  Arjenhistoria.fi pitää toistaiseksi sisällään vasta pienen osan organisaatioiden kokoelmista. Digitointia tehdään jatkuvasti ja siten myös portaalin sisältämä tietomäärä kasvaa päivä päivältä.