lauantai 27. lokakuuta 2012

Etyleenioksidisterilointi


Olen jo pitkään etsinyt tiettyä kirjaa ja vihdoinkin sain sen käsiini. Se on Oy Santasalo-Sohlberg Ab Lauri Santasalon kirjoittama pieni pehmeäkantinen teos: Kemiallinen steriointi, periaatteet ja käytäntö (1984). Kirjassa käsitellään pääosin etyleenioksidilla ja formaldehydilla tapahtuva sterilointi. Lauri Santasalo (1924-2004) oli erinomainen kirjoittaja, vaikeatkin asiat on esitetty ymmärrettävästi ja mielenkiintoisesti. Kirjaa ei kovin helposti enää löydä, minäkin olen sitä nähnyt lähinnä sairaaloiden museovitriineissä. Käytän suoria lainauksia kirjasta.




Lämmön käytössä on steriloinnilla pitkä historia. Vaikkakin paineellinen vesihöyry edelleenkin on eniten käytetty ja käytännöllisin sterilointimenetelmä, käytetty korkea lämpötila ja suuri kosteus vahingoittaa monia tavaroita. Monet muovi- ja kumiesineet ja herkät metalli-instrumentit eivät kestä altistusta höyrysteriloinnissa käytetyille 121–143° C lämpötiloille ja 100 % kosteudelle. Tämä pulma on johdattanut kehittämään ns. kylmiä sterilointimenetelmiä, joista tärkeimmät ja yleisimmät ovat kaasumaisen etyleenioksidin ja kaasumaisen formaldehydin käyttö, jälkimmäinen yhdessä alhaisessa lämpötilassa olevan höyryn käytön kanssa. 

Erityisesti etyleenioksidilla on havaittu olevan erinomaiset tunkeutumisominaisuudet ja suuri tehokkuus jopa huoneenlämpötilassa. Tänään etyleenioksidin erittäin laajalle levinnyt käyttö perustuu sen kiistattomaan kykyyn tuhota mikro-organismeja, bakteereita ja viruksia steriloitavia tavaroita vahingoittamatta.
Kemiallisia sterilointimenetelmiä on kehitetty lämmölle arkojen välineiden steriloimiseksi, niin että kaikki sairaaloissa ihmiskehon avoimien haavojen ja onteloiden kanssa kosketuksiin tulevat välineet voidaan nykyään luotettavasti steriloida. Etyleenioksidin kemiallisena sterilointiaineena käytti ensimmäisenä Yhdysvaltain armeija (ennen toista maailmansotaa). Kemistit etsivät sopivaa kaasua, joka tuhoaisi bakteerit, itiöt ja virukset riittävän alhaisessa lämpötilassa, tunkeutuisi huokoiseen materiaaliin, ei syövyttäisi tai likaisi metallia, paperia, muovia, kumia, nahkaa, puuta tai tekstiilejä. Aineelle asetettiin myös vaatimus, että sen jäänteet olisi voitava tuulettamalla poistaa, että se vaikuttaisi nopeasti, että se olisi helppo ja vaaraton säilyttää, että se ei olisi liiaksi myrkyllistä ihmiselle, että se ei olisi palavaa eikä räjähtävää, että sitä olisi helppo käsitellä ja että siitä olisi myös yleisesti saatavissa. Tähän tarkoitukseen parhaaksi havaittiin etyleenioksidi, ja kun sen tulenvaarallisuus ja räjähdysherkkyys keksittiin poistaa sekoittamalla se n.s. ponnekaasuun kuten hiilidioksidiin (CO2) tai diklooridifluoridimetaaniin (CCl2F2), saatiin lähes ihanteellinen sterilointiaine. Sekoitukset ovat tunnettuja kauppanimillä Freoxid, Sterethox, Cryoxid y.m.
Bakteerit, niiden itiöt ja virukset ovat infektioiden ja tautien pää-asiallisia aiheuttajia. Bakteerit ja virukset pystyvät moninkertaistumaan miljoonalukuihin uskomattoman lyhyessä ajassa. Bakteerit esiintyvät kahdessa muodossa, aktiivisessa eli elomuodossa ja ”nukkuvassa” eli säilötyssä itiömuodossa. Elomuodossa oleva bakteerimäärä kaksinkertaistuu suotuisissa olosuhteissa kun lämpöä, ravintoa ja kosteutta on saatavissa, hämmästyttävän lyhyin väliajoin. Eräät niistä voivat selviytyä elossa myös vaikeissa olosuhteissa ollessaan säilötyssä muodossaan, itiönä. Itiöt voivat muuttua takaisin aktiivisiksi, elomuotoisiksi mikro-organismeiksi silloin, kun ne puolestaan joutuvat sopiviin, suotuisiin olosuhteisiin. Tästä syystä steriloinnin täytyy olla niin tehokas prosessi, että se ulottuu myös itiöiden täydelliseen tuhoutumiseen. Määrätyt itiöitä muodostavat bakteerit, kuten erityisesti tetanus, pernarutto ja kaasukuolio muodostavat leikkauksissa suurimman riskin. Niiden joutuminen avoimeen haavaan aiheuttaa haavan infektoitumisen, potilaan paranemisen viivästymisen ja jopa hengenvaaran. Näitä bakteereita tai niiden itiöitä ei tarvitse olla kuin muutama, kun ne jo lyhyessä ajassa ovat ihmiskehon suotuisissa olosuhteissa lisääntyneet miljooniksi yksilöiksi.  
Kommenttina  lopuksi. Tetanus eli jäykkäkouristus on nykyään erittäin harvinainen, koska siihen on olemassa tehokas rokote. Jäykkäkouristuksen aiheuttaa Clostridium tetani -bakteeri, joka siis muodostaa itiöitä. Pernarutto eli anthrax Bacillus anthracis -bakteerin aiheuttama erittäin harvinainen infektiotauti ihmisellä. Bakteeri muodostaa itiöitä, jotka voivat säilyä maaperässä vuosia. Clostridium perfringens voi aiheuttaa harvinaisen vaikeasti hoidettavan kaasukuolion. Yleisemmin tämä itiöitä muodostava bakteeri kuitenkin aiheuttaa  ruokamyrkytyksen. Nykyisin itiöivistä bakteereista on erityisesti mainittava Clostridium difficile. Clostridium difficile -bakteeri on yleinen antibioottiripulin aiheuttaja. Bakteeri aiheuttaa epidemioita sairaaloissa, joissa potilaat ovat huonokuntoisia ja saavat usein antibioottihoitoja. Bakteeri tuottaa itiöitä, jotka säilyvät pitkiäkin aikoja vuodevaatteissa ja muilla pinnoilla. Bakteeri-itiö avautuu päästessään elimistöön ja bakteeri alkaa lisääntyä sille suotuisissa elinolosuhteissa.



Clostridium difficile on Gram-positiivinen, sauvamuotoinen anaerobinen bakteeri
http://www.bioquell.com/technology/microbiology/clostridium-difficile/

Toisella kertaa formaldehydisteriloinnista, joka on sterilointimentelmänä kokenut uuden tulemisen. Tässä kirjaassa esitetetään tietysti varhaisempi menetelmä.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Vaaran merkit


Vaarallisten kemikaalien varoitusmerkki kertoo kemikaalin vaaroista ja opastaa aineen turvalliseen käyttöön. Kemikaalisen varoitusmerkit ovat muuttuneet alkaen 1.12.2010. Seitsemän vanhaa oranssimustaa merkkiä (TVATM-järjestelmä) korvataan uusilla punavalkomustilla merkeillä, piktogrammeilla. Pitkien siirtymäaikojen vuoksi käytössä on rinnakkain vanhoja ja uusia varoitusmerkkejä vuoteen 2017 asti.

Koska kemikaaleilla saattaa olla vahingollisia vaikutuksia ihmiselle ja ympäristölle, useat maat ovat säädelleet jo kauan kemikaalien luokittelua ja merkitsemistä. Euroopan unionissa on vuodesta 1967 alkaen säädelty vaarallisten kemiallisten aineiden luokittelua ja merkitsemistä, vuodesta 1988 alkaen valmisteiden luokittelua ja merkitsemistä. Vaikka samankaltaisia säädöksiä on käytetty maailmanlaajuisesti eri maissa ja alueilla, erot niiden luokitustavoissa ovat olleet hämmentäviä. Sama kemikaali on luokiteltu jossain maassa myrkylliseksi, kun taas toisessa maassa sillä ei ole luokitusta lainkaan.
CLP-asetuksella (Classification, Labelling and Packing of substances and mixtures) pannaan EU:ssa täytäntöön maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettu kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä GHS (Globally Harmonised System of classification and labelling of chemicals), joka on YK:n alaisuudessa kehitetty. Uudet merkit ovat käytössä siis koko EU-alueella ja samoja merkkejä pyritään tulevaisuudessa käyttämään kaikkialla maailmassa.
Valmistajan on tunnistettava aineiden ja seosten (aiemmin käytettiin sanaa valmiste) ennen niiden markkinoille saattamista (luokittelu) ja tiedottaa käyttäjää vaaroista etiketillä ja käyttöturvallisuustiedotteella (merkitseminen) siten, että käyttäjä tietää kemikaalin vaikutuksesta ennen käyttöä.

Vaarojen päätyypejä on kolme: fysikaaliset vaarat, terveydelle aiheutuvat vaarat ja ympäristövaarat. Nämä ovat jaettu vaaraluokkiin vaaran luonteen perusteella. Vaaraluokat on jaettu vaarakategorioihin, jotka tarkentavat vaaran vakavuutta.

Aiemmat vaaraa ja turvallisuustoimenpiteitä osoittavat standardilausekkeet (R- ja S-lausekkeet) muuttuvat uusiksi vaaralausekkeiksi (H-lauseke, hazard statement) ja turvalausekkeiksi (P-lauseke, precautionary statement). H-lausekkeet kuvaavat aineen tai seoksen vaaran luonnetta. P-lausekkeet kuvaavat suositeltavia toimenpiteitä haitallisen vaikutuksen minimoimiseksi tai estämiseksi. Uutta on myös huomiosanojen ”Vaara” ja ”Varoitus” käyttäminen. Vaara viittaa vakavimpiin vaarakategorioihin kun taas varoitus viittaa vähemmän vaarallisiin kategorioihin.
Uudet varoitusmerkit poikkeavat osittain vanhoista. Kuva-aiheet pysyvät melko samanlaisina, esimerkiksi myrkyllisyydestä kertova pääkallo ei enää paljasta hammasrivistöään vaan hymyilee kainosti.




















Uusia ovat hajoava ihminen, joka kuvaa vakavia terveysvaikutuksia, paineen alainen kaasu ja huutomerkki, joka osittain vastaa vanhaa Andreaan ristiä.

Paineen alainen kaasu








Hajoavaa ihmistä muistuttavalla merkillä kuvataan kroonisia tai vakavia terveysvaaroja, esim. syöpävaarallisuutta, sikiövaurioita tai tiettyyn elimeen kohdistuvaa pysyvää haittaa.



















CLP-asetuksen toimivaltaisena viranomaisena on vuoden 2011 alusta toiminut Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)Tukes ylläpitää neuvontapalvelua Reachneuvonta, josta löytää paljon lisätietoa EU:n REACH- ja CLP-asetuksista. REACH-asetus (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals) koskee kemikaalisen rekisteröintiä, arviointia, rajoituksia, lupamenettelyä. CLP-asetuksessa säädetään luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta.

Erityisesti nuorille suunnattua tietoa kemikaaliturvallisuudesta voi lukea tarkemmin Unohdetutvaroitusmerkit

Lisäksi STM:n esite: EU-asetus aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta

http://www.turvallistajuhlaa.info/turvallisuustietoa/kemikaalien-turvallinen-kaytto/

tiistai 16. lokakuuta 2012

Standardien mukainen välinehuolto ja välinehuollon sterilointi

Uusittu SFS-käsikirja 134 Terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet. Sterilointi esiteltiin SFS:n aamukahvitilaisuudessa 15.10.2012.  Suomen Standardisoimisliitto SFS ry on standardisoinnin keskusjärjestö Suomessa. Jäseninä liitossa on elinkeinoelämän järjestöjä ja Suomen valtio. SFS päätehtäviä ovat SFS-standardien laadinta, vahvistaminen, julkaiseminen, myynti ja tiedottaminen.

Aamukahvitilaisuuden puheenvuoroissa esiteltiin kirjan sisällön lisäksi myös laajemmin sitä, miten kirjaa voidaan hyödyntää terveydenhuollon laitteiden sterilointitoimintaa harjoittavissa välinehuoltoyksiköissä, niin määräysten noudattamisessa kuin toiminnan käytännön järjestelyissä. Aamukahvitilaisuudessa oli noin 20 osallistujaa. 

Uudistettu SFS-käsikirja 234 on tarkoitettu välinehuollon esimiehille, välinehuoltajille, välinehuoltoalan opiskelijoille, välinehuoltojen yhteistyökumppaneille ja alan asiantuntijoille.

Aamukahvitilaisuuden avasi Pertti Isoniemi (YTL) ja Kimmo Linnavuori (Valvira) käytti tilaisuudessa viranomaisen puheenvuoron teemasta "Säädökset ja viranomaisvaatimukset sterilointituotteille ja niiden käytölle; kirjan anti näiden noudattamisessa". Tuula Karhumäki (HUS-Desiko) käytti välinehuollon puheenvuoron aiheesta "Laadukkaan välinehuollon toteuttaminen: kirjan anti välinehuoltajalle, välinehuollon opiskelijalle ja välinehuollosta kiinnostuneelle". 

SFS-käsikirja on laadittu yhteistyössä Yleisen Teollisuusliiton (YTL) kanssa. Kirjan laatimiseen ovat osallistuneet:
Tero Andersson, Franke Medical Oy
Tuula Karhumäki, HUS-Desiko
Ville Kivisalmi, Aseptolog
Hanna-Kaisa Kyyrönen, Wipak Oy
Kimmo Linnavuori, Valvira
Suvi Pasanen, Yleinen Teollisuusliitto
Michael Paul, Getinge Finland Oy
Outi Voipio-Airaksinen, B. Braun Medical Oy


HUS-Desikon toimitusjohtaja Tuula Karhumäki piti tilaisuudessa puheenvuoron välinehuollon näkökulmasta ja toi esille, mikä merkitys standardeilla on käytännön välinehuoltotyön laadussa. Karhumäki totesi uudistetun SFS-käsikirjan tulevan tarpeeseen, sillä kirjan edellinen versio on julkaistu jo vuonna 1977. 

Oheisesta linkistä pääset tutustumaan tilaisuuden esityksien hand-out-materiaaleihin. 
Oheisesta linkistä pääset tutustumaan uudistetun SFS-käsikirja 134:n sisältöön. 


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sydänkoulu

Meillä helsinkiläisillä ja muilla pääkaupunkiseutulaisilla on todellinen etuoikeus päästä osalliseksi moneen tapahtumaan verrattuna muihin alueisiin Suomessa. Täällä kulttuuritarjonta on huomattava ja on myös paljon muuta toimintaa, esimerkiksi ilmaisia terveydenhuollon ja lääketieteen yleisöluentoja järjestetään eri tahojen toimesta useita tänäkin syksynä. Itse pyrin käymään niissä jo pelkästään sen takia, että opetan terveydenhuollon aineita ja toisaalta myös siksi, että minua kiinnostaa, miten eri luennoitsijat esittelevät asiansa. Huomenna on Claes Andersson Meilahden luentosalissa, tätä luentoa ei yksinkertaisesti voi jättää väliin. 
Sydänkoulu on Helsingin Sydänyhdistyksen kaikille sydämensä terveydestä kiinnostuneille järjestämä maksuton luentosarja.
Luennot järjestetään Meilahden sairaalassa luentosalissa 4 klo 17–19. Vapaa pääsy.
15.10. klo 17.00 Sydän ja mieli
LL, psykiatri Claes Andersson
22.10 klo 17.00 Sydän ja ravintolisät. Onko hyötyä?
Professori Aila Rissanen

Hospices de Beaune


http://en.wikipedia.org/wiki/File:Hospices_de_beaune_toit.jpg

Studia Medicinan luennolla syyskuussa aiheena oli vaikean kivun hoito.  Helsingin yliopiston kivunhoidon ja kivuntutkimuksen professori  Eija Kalso omassa osuudessaan toi esille kivun hoidon historiaa. Oopiumia on käytetty lääkkeenä jo hyvin kauan, on arveltu että jo neandertalinihminen olisi osannut hyödyntää oopiumia jo 30 000 vuotta sitten kivunlievityksessä ja unen saamisessa. Sumerilaiset Mesopotamiassa 4000-2000 eaa ovat myös tunteneet oopiumin vaikutuksen, kuten myös egyptiläinen, roomalalinen ja kreikkalainen lääketiede.

Ranskassa Burgundin viinialueella sijaitsevassa Beaunessa varakkaat viininviljelijät 1400-luvun alkupuolelta aina 1960-luvulle asti tarjosivat suojaa ja hoivaa vaikeasti sairaille. Yllä olevassa kuvassa on Hospice de Beaune, alapuolella sisäkuva saman rakennuksen hoitosalista. Kuvassa näkyy makuukammiot, jossa sairaat saivat rauhassa levätä verhon takana ja heille tarjoiltiin hopeamaljasta oopiumjuomaa. Sunnuntaiaamuisin uskonnollinen taulu avattiin. Näillä keinoin pyrittiin tarjoamaan turvaa ja luoda toivoa myös tulevaisuudesta. 
http://www.flickr.com/photos/sylvaincharton/2669911819/sizes/z/

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Sairaala Orton yleisöluennot syksy 2012


Kaikille avoimet ja maksuttomat yleisöluennot pidetään Orton Invalidisäätiön auditoriossa osoitteessa Tenholantie 10 (Ruskeasuo) Helsinki. Opastus pääovelta. Ei ennakkoilmoittautumista.

Keskiviikko 17.10.2012 LONKKA
klo. 17.00 - 17.45 Lonkan nivelrikon hoito tekonivelellä
LL, ortopedian erikoislääkäri Sauli Varjonen, Sairaala Orton

klo. 18.00 - 18.45 Miten lonkkakipua voidaan hoitaa?
LL, fysiatrian erikoislääkäri Simo Järvinen, Kuntoutus Orton

Keskiviikko 14.11.2012 OLKA
klo. 17.00 - 17.30 Tavallisimmat olkaongelmat
LT, yläraajaortopedi Ilkka Sinisaari, Sairaala Orton

klo. 17.40 - 18.10 Olka vaivaa - mikä avuksi?
Fysioterapeutti Anitta Toivola, Kuntoutus Orton

klo. 18.20 - 18.50 Olan tuenta
Fysioterapeutti Mika Rouhiainen, Respecta

tiistai 9. lokakuuta 2012

Palliatiivinen hoito


Viittasin jo aiemmin Studia Medicinan yleisöluentoon elämänlaadun turvaamisesta vaikeasti sairailla. Luentojen aiheet olivat palliatiivinen hoito, vaikean kivun hoito ja syöpäpotilaan saattohoito. Nyt aluksi palliatiivisesta hoidosta. Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaisita hoitoa, jossa tavoitellaan mahdollisimman hyvää elämän loppuvaihetta. Palliatiivinen sana on alunperin latinaa (pallum), tarkoittaa peittämistä, viittaa, suojaa ja turvaa. Palliatiivinen hoito tarkoittaa oireenmukaista, tuskaa lievittävää hoitoa. Keskeistä on kivun eli fyysisen, psykososiaalisen ja eksistentiaalisen (hengellisen) kärsimyksen helpottaminen. Oleellista on myös omaisten tukeminen. 

Toisaalta on todettava, että palliatiivinen hoito, saattohoito ja terminaalihoito ovat osittain päällekkäisiä käsitteitä, joilla kaikilla tarkoitetaan elämän loppuvaiheen oireenmukaista hoitoa.

Palliatiivisen hoidon historia alkaa 1800-luvun lopun Englannista, hoitoa toteutettiin lähinnä yksittäisten henkilöiden toimesta, myös nunnat tekivät merkittävää työtä kuolevien ihmisten huolenpidossa. Kuitenkin vasta 1970-luvulla palliatiivinen hoito tuli osaksi lääketiedettä. Suomessa ensimmäinen saattohoitokoti perustettiin 1980-luvun lopulla Tampereelle. Palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys koulutusta on järjestetty vuodesta 2007 alkaen. Suomessa arvioidaan 15 000 henkilöä tarvitsevan palliatiivista hoitoa vuosittain, suurin osa on syöpäpotilaita, mutta on myös esimerkiksi keuhkoahtaumatautia (COPD) ja vaikea-asteista sydämen vajaatoimintaa sairastavia potilaita.

Helsingin ja Uudenmaan sairaahoitopiirin (HUS) lehdessä Husari 4/2012 kerrotaan pääkaupunkiseudun saattohoidon hoitoketju potilaan näkökulmasta. 

Tällä hetkellä Suomessa palliatiivista hoitoa toteutetaan mm. seuraavien suositusten ja ohjeiden mukaisesti:
Käypä hoito suositus, potilasversio: Kuolevan potilaan oireiden hoito 
Käypä hoito suositus: Kuolevan potilaan oireiden hoito
Sosiaali ja terveysministeriö: Hyvä saattohoito Suomessa
Valvira: Saattohoito
Sosiaali ja terveysministeriö: Syövän hoidon kehittäminen vuosina 2010-2020. Työryhmän raportti

Lisäksi:
Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistys


 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Arjen historiaa

Kävin jokin aika sitten Tampereella Finlaysonin alueella sijaitsevassa museossa Työväenmuseo Werstas.  Siellä oli paljon oikein mielenkiintoista nähtävää; tekstiiliteollisuuden ja höyrykoneiden historiasta ja työväenmuseon näyttely. Kannattaa ehdottomasti käydä, minä tykkäsin kovasti.  Aikaa saa tässäkin museossa kulumaan vaikka kuinka paljon, mutta mikä parasta kuvia voi jälkikäteen katsella tietokoneelta arjenhistoria.fi.
Arjenhistoria.fi on Työväenmuseo Werstaan, Työväen Arkiston, Kansan Arkiston, Tekniikan museon, Sähkömuseo Elektran, Helsingin yliopistomuseon, Suomen siirtolaisuusmuseon ja Kultamuseon yhteinen verkkoportaali. Se sisältää laajat esine- ja valokuvakokoelmat liittyen työelämän, teollisuuden, tekniikan, tieteen, korkeakouluopetuksen historian, työväenliikkeen ja sosiaalihistorian aihepiireihin.  Arjenhistoria.fi pitää toistaiseksi sisällään vasta pienen osan organisaatioiden kokoelmista. Digitointia tehdään jatkuvasti ja siten myös portaalin sisältämä tietomäärä kasvaa päivä päivältä.  

torstai 4. lokakuuta 2012

Joutsenkaulapullot

Nämä kuvat ovat Turun apteekkimuseon tislauslaboratoriosta. Huone on sisustettu 1800-luvun alun tyyliin. Yllä olevassa kuvassa kiinteästi muurattu hiekkahaudin,jota käytettiin vihreiden lasiretorttien (retortti =käyräkaulainen, lasinen tai metallinen tislausastia) avulla tislaamisessa. Ennen tislaamista tai uuttamista kovat juuret, kuoret yms. paloteltiin kasvileikkurilla eli giljotiinilla tms. ja survottiin lopuksi isossa malmimorttelissa. Kuvassa myös kolme pataluhaa, oljesta punottu rengas, jonka varassa pyöreäpohjainen astia pystyi pystyssä ja suojasi alustan puupintaa. 
Ranskalainen kemisti Louis Pasteur (1822-1895) osoitti sitovasti sen, että ilmassa todella on pieneliöitä. Koe oli seuraava; Pasteur pani lasiputkeen tukon puuvillaruutia ja puhalsi sen läpi suuren määrän ilmaa. Sitten hän otti tukon pois putkesta, liuotti sen alkoholi/eetteriseokseen, johon puuvillaruuti hyvin liukenee. Jäljelle jäänyttä, liukenematonta sakkaa hän tutki mikroskoopin avulla. Hän näki siinä erikokoisia sauvoja ja palloja. Ne olivat samannäköisiä kuin hänen mikroskoopilla aikaisemminkin tarkastelemansa bakteerit ja hiivat.
Pasteur toisti myös Schwannin kokeet ja osoitti, että huolellisesti keitetty lihaliemi pysyy steriilinä, jos siihen päästetään vain kuumennettua ilmaa. Mutta, jos pulloon pantiin pala yllämainitusta tukosta, niin pullossa alkoi heti kasvaa mikrobeja. Toinen koejärjestely oli seuraava: Pasteur keitti lihalientä joutsenkaulapullossa. Tämä sisältö oli siis jatkuvassa kosketuksessa ulkoilmaan. Siitä huolimatta siinä ei syntynyt mikrobikasvua jäähdyttämisen jälkeenkään. Mikrobit eivät päässeet sisälle taivutetun pullon kaulan läpi. Jos kaula katkaistiin taipeen kohdalta, mikrobikasvua syntyi. Näin kävi myös, jos kolvia kallisteltiin niin että lihaliemi virtasi kaulan taivekohtaan ja siitä takaisin.
Pasteur-instituutissa Pariisissa on tallella joitakin Pasteurin aikana steriloituja joutsenkaulapulloa. Niissä oleva liemi on vieläkin kirkasta.
Lähde, suora lainaus: Mikrobiologian perusteita.  2002.  Toim. Salkinoja-Salonen, M.  

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Experiment_Pasteur_English.jpg