torstai 27. joulukuuta 2012

Suomen Sairaalahygieniayhdistys


Suomen sairaalahygieniayhdistyksen tarkoituksena on parantaa potilasturvallisuutta ja henkilökunnan työsuojelua edistämällä sairaala- ja laitoshygieniaa kiinnittämällä erityistä huomiota sairaalainfektioiden torjumiseen.

Tänään postiluukusta tipahti vuoden viimeinen Suomen Sairaalahygienialehti ja sen aiheena oli XX valtakunnallistet välinehuollon koulutuspäivät, luettavissa myös tästä. Suomen sairaalahygienialehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja vuoden viimeisin numero on valtakunnallisten välinehuollon koulutuspäivien erikoisnumero. Keväisin järjestettävillä valtakunnaisilta sairaalahyginiapäiviltä julkaistaan symposiumnumero. SSHY:n lehti ovat saatavissa sähköisessä muodossa vuodesta 2008 alkaen, löytyy tästä.

Keväällä 2013 järjestetään 39. valtakunnalliset sairaalahygieniapäivät Helsingissä, ohjelman voi lukea tästä. Nämä koulutuspäivät ovat olleet todella antoisia ja luentojen aiheet hyvin ajankohtaisia.


maanantai 17. joulukuuta 2012

Studia Generalia kevät 2013: Ihminen oppii

Kevään 2013 Studia Generalia tarkastelee oppimista.
Ajankohta ja paikka: 7.2-14.3.2013 torstaisin klo 17-19, Porthania, sali P1 (Yliopistonkatu 3, Helsinki). Luentosarja on kaikille avoin ja maksuton. Tarkemmin tästä.


7.2.

Oppia mikä kaikki?
Professori Sari Lindblom-Ylänne: Oppiminen nykytutkimuksen valossa
Professori Maija Aksela: Oppimisen iloa kaikille! 
Puheenjohtaja: Vararehtori, professori Kimmo Kontula
14.2.
Äly hoi, älä jätä!
Professori Synnove Carlson: Oppimisen biologiaa ja kemiaa
Tutkijatohtori, PsT Teppo Särkämö: Musiikki muokkaa ja hoitaa aivoja 
Puheenjohtaja: Professori Kari Enqvist
21.2.
Kirjava lahjakkuus
Professori Kirsi Tirri: Lahjakkuuden monet ulottuvuudet
Lastenpsykiatri, dosentti Jari Sinkkonen: Ihmelapsen siunaus ja kirous
Puheenjohtaja: Professori Markku Löytönen
28.2.
Nokkelaa menoa
Professori Kirsti Lonka: Oppimisen fysikaaliset ja sosiaaliset ulottuvuudet
Professori Leena Krokfors: Uusi opetusteknologia oppimisen edistäjänä
Puheenjohtaja: Dosentti Eero Huovinen
7.3.
Oikeus oppia 
Professori Teivo Teivainen: Oppiminen ja globaali tasa-arvo
FM Venla Bernelius: Kouluerot Helsingissä
Puheenjohtaja: Professori Laura Kolbe
14.3.
PISA-kisa
Professori Pauli Kettunen: Menestystarinan taakse – historiallinen näkökulma suomalaiseen oppimiseen
Professori Patrik Scheinin: Mitä Pisa-tulokset kertovat, ja mikä selittää Suomen hyviä tuloksia?
Puheenjohtaja: Professori Sari Lindblom-Ylänne

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukuusessa sieniä

Kuukauden takaisesta Saksan matkasta jäi tietysti monta asiaa mieleen. Tässä niistä kaksi. Saksalaiset perinteiset joulumarkkinat kojuineen olisi varmasti ollut hieno nähdä, me oltiin siinä vaiheessa kun niitä vasta valmisteltiin. Joulukuusi on alunperin Saksasta tai Virosta. Erään tarinan mukaan Martti Luther keksi joulukuusen kävelleessään yöllä Wittenbergin metsässä ja vei kotiin mukanaan pienen kuusen. Kuusen kynttilät kuvasivat jouluyön taivasta. Tämä oli siis 1500-luvulla. Aluksi joulukuusia pidettiin julkisilla paikoilla, koristeltuja joulukuusia on Saksassa ollut 1600-luvulta lähtien. Helsinkiin ensimmäinen joulukuusi ilmestyi 1820-luvulla, mutta vasta sata vuotta myöhemmin se yleistyi kodeissa. Sitä ennen jouluisin levitettiin olkia lattialle.
Minulle jäi mieleen erityisesti sienikoristeet joulukuusessa, niitä käytettiin Düsseldorfissa ja Kölnissä joulukoristeina todella paljon, en tiedä ovatko ne yleisiä myös muualla Saksassa. Minäkin laitan tänä vuonna muutaman kärpässienikoristeen joulukuuseen.
Lopuksi kuva Kölnin tuomiokirkon lähellä olevan kahvilan naistenhuoneesta. Kahvila itsessään oli todella hieno ja tyylikäs kristallikruunuineen, mutta todellisen vaikutuksen teki naistenhuone. Se oli sisustettu japanilaiseen tyyliin, wc:n oven lukitsemisen yhteydessä oveen muodostui kaunis valoteos. Se oli sekä upea että käytännöllinen.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Tieteen päivät 9.1.-13.1.2013


Tieteen päivät on suurelle yleisölle suunnattu, kaikki tieteenalat kattava tiedetapahtuma, jossa eri alojen tutkijat kertovat laaja-alaisesti tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista.

Tieteen päivät järjestetään joka toinen vuosi tammikuussa Helsingissä viisipäiväisinä. Päivien ohjelmaa on tarjolla myös muissa kaupungeissa. Ohjelman runkona toimii tietyn teeman ympärille rakentuva luentosarja, jossa valittua teemaa lähestytään eri näkökulmista. Ohjelma sisältää lisäksi luento-ohjelmaa ajankohtaisesta tutkimuksesta, keskusteluja ja väittelyitä, erikoisseminaareja, näyttelyitä, uutuuskirjoja ja planetaarioesityksiä. Päiviin kuuluu Nuorten päivä ja kaupunkitapahtuma Tieteiden yö torstaina 10.1.2013.

Päivien yhteydessä jaetaan myös palkintoja, kuten Vuoden tiedekirja ja Vuoden professori. Tieteen päivien 2013 teemana on Kriisi – uhka ja alku, Kriser – hot och begynnelser, ohjelmakokonaisuudet näkee tästä.

Tieteen päivät tarjoaa tietoa, elämyksiä ja uusia oivalluksia tieteestä ja tutkimuksesta kaikenikäisille.  Kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Päivien järjestäjinä ovat Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Tiedeseura, Teknillisten Tieteiden Akatemia, Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland ja Suomen Kulttuurirahasto.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Työterveyslaitos 17.12.2012 Innostuksen Spiraali – Innostavat ja menestyvät työyhteisöt –tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuseminaari

Työterveyslaitos järjestää 17.12.2012 Innostuksen Spiraali -Innostavat ja menestyvät työyhteisöt -tutkimus- ja keihttämishankkeen loppuseminaarin. Innostuksen Spiraali -hanke on ensimmäinen positiivisen työ- ja organisaaatiopsykologian näkökulmasta toteutettu suomalainen tutkimus- ja kehittämishanke, joka edustaa laaja-alaisesti useita eri työpaikkoja, toimialoja ja ammattiryhmiä. 

Seminaarissa kerrotaan suomaisten työpaikkojen voimavaroista ja vahvuuksista, työntekijöiden hyvinvoinnista ja keinoista vaikuttaa siihen. Lisäksi tutustaan hankkeen kiinnostavimpiin työpaikkoihin ja kuullaan mikä Y-sukupolvea innostaa työssä.

Innostuksen Spiraali -hankkeen päätösseminaarin ohjelma (Työterveyslaitoksen luentosali Topeliuksenkatu 30, Helsinki), löytyy tarkemmin tästä

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Hirudo medicinalis

Iilimato on kansanomainen nimitys verijuotikkaalle. Ne kuuluvat juotikkaisiin, joita tunnetaan 300 eri lajia, Suomessa elää 14 lajia. Musta, pitkittäisjuovainen verijuotikas eli Hirudo medicinalis imee verta ja estää suustaan erittämän hirudiinin avulla veren hyytymisen puremakohdassa. Verijuotikkaalla on etu- ja takapäässä imukupit, joilla se tarttuu kiinni.  Pääpuolen suuaukossa pikkuruiset terävät hampaat, joilla se tekee ihoon haavan. Pisto on lähes kivuton, koska verijuotikkaan syljessä on puuduttavaa ainetta. Pituutta tällä mustalla lierolla on 5-8 cm - jopa 15 cm, leveyttä 0.5-2 cm. Verijuotikas on Suomessa nykyään sukupuuton partaalla, joitakin yksilöitä saattaa elää eteläisellä saaristoalueella.


Jo antiikin ajoista lähtien verijuotikasta on käytetty menestyksekkäästi lääkinnällisissä tarkoituksissa, esimerkiksi suoneniskennässä. Verijuotikkaita on kerätty luonnosta ja myyty lääkinnällisiin tarkoituksiin ainakin 1700-luvulta lähtien. Tämä on johtanut myös merkittävästi lajin häviämiseen. Ranskasta levisi Eurooppaan 1850-luvulla uusi tautikäsitys, jonka mukaan lähes kaikki sairaudet mielenterveysongelmista kihtiin oli hoidettavissa verijuotikkaan avulla. Verijuotikkaiden kysyntä nousi ennätyslukemiin ja lajia uhkasi jo tuolloin sukupuuttoon kuoleminen. Suomessa apteekit myivät tuolloin vuodessa noin 100 000 verijuotikasta.
Kysyntä oli niin suurta, että verijuotikkaita jouduttiin tuomaan Venäjältä, vaikka Lääkintöhallitus vastusti hanketta. Kuolleisuus oli merkittävä kuljetuksen aikana. Suomessa alettiin viljellä verijuotikkaita niille tarkoitetussa lammikossa. Viisi vuotta verijuotikkaita kasvatettiin ennen kuin ne olivat myyntikelpoisia.  Viljelyaltaiden veden puhtautta oli tarkoin valvottava. Verijuotikkaita ruokittiin kahdesti viikossa maksoittuneella eläimen verellä. Viljely ei kuitenkaan onnistunut, vaan lopetettiin kannattamattomina sekä Turussa että Helsingissä.

Vuonna 1884 verijuotikkaan syljestä eristettiin hirudiini-niminen aine, joka estää veren hyytymisen. Sen vuoksi sitä on paljon käytetty erilaisissa lääkesalvoissa mm. hoidettaessa verisuonitukoksia, ruhjevammoja, mustelmia, peräpukamia ja nuoruusiän aknea.

Verijuotikas säilöttynä formaliiniin/Apteekkimuseo
Suomen farmakopeoiden lääkeluettelossa verijuotikas säilyi 1930-luvulle asti. Myyntikappaleita pidettiin apteekin offisiinissa yllä kuvassa olevissa posliiniastioissa, joiden kannessa on ilmanvaihtoreiät. Apteekin kellarissa oli tuhansien yksilöiden säilytysastioina sammioita. Verijuotikkaita elätettiin verellä täytetyillä rakkopusseilla. Hyvin hoidettu verijuotikas elää vankeudessa 8-10 vuotta, luonnossa jopa 15 vuotta. Verijuotikkaat lypsetään käytön jälkeen suun kautta "tyhjäksi", tasaisin vedoin takapäästä etupäähän päin. Verijuotikas on muutaman päivän kuluttua uudelleen käyttövalmis.
Viime vuosina ainakin Virossa ja Saksassa verijuotikkaita on käytetty esimerkiksi lievittämään nivelrikossa ilmenevää kipua ja jäykkyyttä. Tässä vielä muutama artikkeli terveyskirjastosta Hirudiini - iilimadon uusi tuleminen ja Palaavatko iilimadot lääketieteeseen?
Lähde: Apteekkimuseo